Syöpä - pelottava sana.

Vihaan syöpää.  Minullakin oli läheinen, rakas äiti, joka menehtyi usean vuoden taistelun jälkeen syöpään. Vuosittain 30 000 ihmistä sairastuu siihen paskiaiseen. Tilastojen valossa kaksi kolmesta tosin toipuu taudista. Tunnen liian monta heitäkin, jotka ovat kyllä toipuneet, mutta joiden elämän ikuiseksi möröksi syöpä on jäänyt kummittelemaan.

Syöpää vastaan tavallinen ihminen on useimmiten aseeton : läheisten tuki ja usko maamme kehittyneeseen ja maailmallakin tunnustettuun, laadukkaaseen syöpähoitoon  ovat ne valttikortit, joilla yleisimmin peliä syöpää vastaan pelataan.

En voi mitään, mutta jostakin tuli mielleyhtymä yhteiskuntamme syöpäpesäkkeisiin.

ITSEKKYYS eli VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS nostaa päätään uhkaavasti ja enenevästi vuosi vuodelta: käsittämättömintä tämä on minun mielestäni omia lapsia ja vanhenevia vanhempia kohtaan. Liian paljon lapsia ja nuoria otetaan huostaan. Miksi lapsia pitää tehdä, jos ei ole ymmärrystä sille tosiasialle, että vanhemmuus ei ole hetken mielijohde vaan elinikäinen side? Koulussa näkee väistämättä vaikka mitä totuuksia: niin paljon kuin eläimistä tykkäänkin, näkee niitäkin kummallisuuksia, että lapsen koulunkäynnin (tai yleensä hyvinvoinnin) seuraaminen on täysin toisarvoinen asia perheen palkintopuudelin rinnalla. Uskomatonta, julmaa ja totta! Lapsi tarvitsee tuen ja avuntunteen varsinkin silloin, kun hän sen kovaäänisimmin torjuu... On uskallettava olla se paska vanhempi, joka kyselee, tarkistaa totuuden, vahtii, nalkuttaa ja vaatii. Vanhemman on TIEDETTÄVÄ, missä porukoissa nuori pyörii. Palkinto odottaa nuoren aikuistuessa.

Vastavuoroisesti lapsella on kyllä jonkin sortin velvollisuus olla perillä myös iäkkään vanhempansa tilanteesta. Liian paljon on yksinäisyyttä jota esim. säännöllinen puhelinsoitto tai tapaaminen voisi lieventää.

 VIHA & KATKERUUS ovat kammottavia, negatiivisia syöpäläisiä, jotka luikertelevat kenen tahansa elämään jos ei pidä varaansa! Loppupeleissä nämä vihaa ja katkeruutta kantavat ihmiset haavoittavat eniten omaa sisintään. Mistä nämä tunteet sitten kumpuavat niin voimakkaina, että ne hallitsevat ihmisten jokapäiväistä elämää? Karu totuus on, että onpa sinulle tapahtunut elämässäsi ihan mitä vaan, viha tai katkeruus  eivät paranna elämäsi laatua pätkääkään. Kukaan ei jaksa kuunnella tai katsella jatkuvasti myrkyllistä ihmistä.

Jokainen meistä on taatusti tuntenut joskus vihaa jotain asiaa tai ihmistä kohtaan, mutta tuntemuksiaan kannattaa tutkiskella, eikä syytää heti viharyöppyä jonkun niskaan. Sosiaalisen median sisältämät vihanpurkaukset ovat ihan uskomatonta luettavaa varsinkin tuntemattomia ihmisiä kohtaan! Mielestäni sananvapaus on tässä kohtaa viety Suomessa liian pitkälle ja tehty liian helpoksi. En kannata mitään Pohjois-Korean tapaista sensuuria, mutta ko. ihmiset saisivat edes vaivautua kirjoittamaan kirjeen vihansa kohteelle. Sitä väsätessä saattaisi pulssi laskea ja viimeistään kun joutuu sijoittamaan mielipiteeseensä kirjepaperin, -kuoren ja postimerkin, luulen, että "viha" on saattanut laantua. Some tekee vihapuheet liian helposti toteutettaviksi...

Huomaan, että jopa nämä pari kohtaa saivat minut vähän alivirittyneelle tuulelle. Miksikö sitten näistä paasaan? SIKSI VAAN, ETTÄ HALUAN ELÄÄ POSITIIVISEMMASSA Suomessa!!

Syövästä tämä lähti ja siihen tämän myös lopetan.

Kirjani virallinen julkistus on siis 26.3.2017 klo 12 Jyväskylän Kirjamessuilla enemmän tai vähemmän Hietasen laulavan perheen avustuksella <3 Tervetuloa!

2.4.2017 olen kokoamassa Saarijärvelle lapsista ja nuorista musiikillisen ja tanssillisen kattauksen (Saarijärven oma kirjanjulkistus- ja hyväntekeväisyystilaisuus) , jonka pääsylipputulot luovutan Team Rynkebyn kautta syöpälapsille. Ideana on herättää lapset ja nuoret auttamaan ILON KAUTTA syöpälapsia <3

Jyväskyläläinen Team Rynkeby tekee mahtavaa hyväntekeväisyyttä syöpälasten auttamiseksi pyöräilytempauksellaan Pariisiin. Googlettamalla voit lukea siitä enemmän!

Ajelehdin nyt ajatusteni kanssa, mutta keväällä kajahtaa!

Autetaan toisiamme <3, Marja

o_facecoverz.com-132405183845.jpg