Heipparallaa ja anteeksi...

Olen saanut todella huonon omantunnon omasta, yksinkertaisesta tavastani ajatella! Kesti vaivaiset yksitoista vuotta tajuta yksinkertainen fakta: TIETO LISÄÄ YMMÄRRYSTÄ... Asia koskee kommunikointiani, josta olen auliisti kyllä pyydettäessä ja esim. luennoillani kertonut.  Taivaan tosi kuitenkin on, että luentoani seuratessa tai televisiosta kommunikointiani katsoen ei voi olettaa, että sinänsä yksinkertainen tapani puhua tulkin välityksellä aukeaa täysin.

Kaiken lisäksi lamppuni syttyi vasta siinä vaiheessa, kun amerikkalaisella sivustolla joku näki jumppavideolla kirjaintauluni ja kysyi hienotunteisesti, miten se toimii? Aloin vastata yksityiskohtaisesti - luin oman vastaukseni ja turhauduin.. Pyyhin vastaukseni  hevon kuuseen ja naamani oli yhtä hapan kuin sitruunansyönnin jälkeen. Hätäpäissäni lupasin kysyjälle marraskuun aikana videon kommunikaatiostani, jota on ehdoteltu kyllä ennenkin..

VIDEO!! Just just :) Eihän tässä juurikaan muuta akuuttia ollutkaan.. Voihan helvetti!!!

Maha kuralla runnoin vähän niin kuin väkisin kiireisen viikon ohjelmat uudelta pohjalta: jumpan jouduin perumaan, avustajien ja sijaisten vuoroja muuttelemaan, vieraita perumaan ja kirjallisia töitä siirsin kasvavaan pinoon.. Aina avulias ja kohtelias videoija Joonas Rinne lupautui pikahälytyksellä homman kuvaajaksi ja tulkkini Iidanhan saa innostumaan mistä vaan :) Perjantai valikoitui tiimille sopivaksi päiväksi. Tai... minä sen taisin puskuroida :)

Keskiviikkona Joonas viestitti: "Minkälaista kässäriä olet ajatellut?" Ööö - en ollut ehtinyt siinä vaiheessa miettiä vielä muuta kuin että sen pitää olla informoiva + suomeksi ja englanniksi. Lisäksi sen tulisi olla laadukas - eli Joonaksen tuntien tiesin, että hän ei huonoa käsistään päästäisi!

Niinpä sitten ke - to:n hiljaisina tunteina mietin kässärirungon, naputin sen tekstiksi heti torstaiaamuna , lähetin Iidalle ja Joonakselle ja kaappasin soppaan mukaan Caroline Kamppilan kääntäjäksi (olemme tutustuneet Facebookissa - säpäkkä kielitaituri).

Kun perjantai koitti ja Ryhmä Rämä pääsi vihdoin juttelemaan videosta, homma polkaistiin melko nopeasti käyntiin. Ihailen Joonaksen kärsivällisyyttä: nauroimme videon aikana niin paljon, että keskimäärin ehkä joka 8. otto meni purkkiin.. Lisäksi diivailin Espanjasta tuoduilla nilkkureillani, jotka piti näkyä videolla.. MUISTAKAAKIN HUOMATA NE! Ja Joonaksen hermo piti!15240116_10209317192984636_997101322_n.j

Videosta on paukkunut ällistyneitä kommentteja ja se tulee leviämään vuosia, olen täysin varma <3.

Kysyin eräältä 6-vuotiaalta pojalta, olenko kummallinen kun en puhu? Hän vastasi kirkkain silmin: "Juurihan sinä puhuit taululla!" Voi rakas <3 eli lapsikin sen ymmärtää!

Toivon teiltä 12 minuuttia kärsivällisyyttä videon kanssa ja lupaan, että tekin ymmärrätte tapani kommunikoida :) Yksinkertaista <3  Lämpimin halauksin Marja

https://www.youtube.com/watch?v=mVNZcyLZe-8