Tämä kolumni on julkaistu Saarijärven paikallislehdessä 17.11.2011

Satunnainen matkailija ja Sampon Thaimaan kirjeenvaihtaja tässä hei! Piti lähteä tänne tuhansien kilometrien päähän, että silmäni aukesivat näkemään oman kotipitäjäni hyviä ja niitä huonompiakin puolia.

Miten sattuikaan - löysin itseni taas yhdestä maailman katastrofipisteistä. Onnellisen tietämättömänä matkustin Bangkokin päälentokentältä neljä tuntia  taksilla oudon kuoppaista kyytiä tänne Hua Hiniin.

Perillä kuulin, että kyse on enää parista tulvavesisentistä ja padot aukaistaan ja tiet suljetaan Hua Hiniin. Olimme niitä Hannu Hanhia, jotka vielä kyydittiin perille vanhaa perunapeltoa muistuttavaa maantietä pitkin. Vastaavaa vesihässäkkää on vaikea kuvitella Saarijärven keskustaan!

Lähdin valon ja auringon perään ja se maistuu mansikalta kesällä koto-Suomessa - hunajalta nyt täällä Hua Hinissä! Olen molempien maiden "rakkausloukussa", joten vertaamaan en lähde - molempi parempi, mutta huomioita teen eri asioista.

Olin seurueeni kanssa "Valon ja rakkauden" rantajuhlassa - ehkä vähän venetsialaisia vastaava juhla, mutta yhtään humalaista ei sinne massajuhlaan ollut eksynyt. Ilo oli kosketeltavaa ja pääsin minäkin missikisoihin: kärkikolmikkoon että pätkähti!

Pienenä miinuksena kisassa oli, että muut olivat miehiä... Sukupuolesta täällä ei voi aina olla varma: Saarijärvellä uskon sentään vielä silmiäni!

Aika täällä seisahtuu - on aikaa hypätä pois arjen oravanpyörästä, nauttia uskomattoman halvoista hinnoista, makuelämyksistä ja tunteä itsensä ainutlaatuiseksi: täällä ei sellaista tilannetta tule, ettei minua auteta juoksujalkaa ja täydestä sydämestä. Norsukin hymyilee ja legioona miehiä punnertaa minut norsun selkään: ei sido direktiivit!

Tätä autoilukulttuuria en Saarijärvelle toivo: meno on päätöntä, vailla liikennesääntöjä ja pakokaasu keskustassa ahdistaa. Ihanat kaksi liikenneympyrää kotona riittävät minulle. Juhlan kunniaksi niitä voi sitten kiertää useamman kerran!

Kokonainen perhe sullotaan täällä skootterin päälle: vauva keskelle ja emännän toinen kankku maata viistäen viiletetään ilman kypäriä hämärtyvään iltaan.

Asumme aika luksusalueella, kuusi kilometriä keskustasta. Luksus tai ei - lehmiä, käärmeitä, kulkukoiria ja kanoja kulkee lähipiirissä.

Naapurin käheä epävireinen kukko pitää tilannetiedotuksen yöllä kolmelta, viideltä ja varmuuden vuoksi kuudelta. Täkäläiset tekevät töitä kelloon vilkuilematta - ihailen tätä iloista, positiivista ahkeruutta!

Elämää suurempi kysymys on: voisinko muuttaa tänne kokonaan? Sitä paljon mietin, mutta rakkaus on kummallinen voima: kaikki rakkaani ovat osin Saarijärvellä, osin Hämeessä ja Etelä-Suomessa.

En mieti nyt vielä pariin viikkoon Suomea, mutta palaan taas kassit pullollaan tunteita, tuoksuja ja uutta virtaa arkeen!

Lämpimästi teitä halaten Marja

"Kaukana silmistä - kaukana sydämestä" ei muuten pidä paikkaansa!