Niin sitten kuopukseni tanssi 16.2.2012 wanhojen tanssinsa kunnialla finaaliin ja meikäläinen nautti jo kolmannen kerran tästä juhlallisesta tapahtumasta oman lapsen osalta .
Vähänkö harmitti kun en tunnistanut kaikkia entisiä oppilaitani ... Varsinkin nuoret miehet muuttuvat niin paljon, että en kyllä myönnä että tässä oman iän karttumisella tai "ikänäöllä "on MITÄÄN tekemistä , pyh !!! Tosi monta kaunista ja komeaa tuttua bongasin ja ajatus harhaili sinne omiin nuoruusvuosiin ..
Muutin pois kotoa jo 16-vuotiaana ja sillä tiellä olen vieläkin. Muuttoon oli kyllä virallinen syykin: peräkylältä lukion ja rakkaan harrastuksen yhteensovittaminen ei onnistunut mitenkään ja kumpikin oli elinehto: olin fanaattinen lentopallotyttö ja opiskelu oli myös intohimoni... (Tarja, suu kiinni!!) Tämä ON siis totta, vaikka tulihan sitä nuoren naisihmisen eteen kaikenlaista.. Voi luoja sitä tunteiden skaalaa ...... jne. Olin oikeasti ujo, arka ja tunnollinen...Eli omia lapsiani en kyllä tällä kokemuksella olisi päästänyt 16-vuotiaana muualle asumaan! Kiitän isääni ja äitiäni, että luottivat ja kuitenkin kontrolloivat (Tarja: suu pysyy kiinni !).Jokunen tyhmyys välähti "kiltinkin" tytön päässä ..
Kyse ei ole, ettenkö luottaisi vankasti omaan jälkikasvuuni, mutta maailma on muuttunut totaalisesti: ei ollut kännyköitä, joilla sopia kaverien kanssa käden käänteessä mitä mieleen tuli.. Ei myöskään tietokoneita, joilla voi chattailla yöt läpeensä pitkin maailmaa tai tilailla tavaroita netistä ..
Se oli silloin ja nyt on nyt. Jotenkin omat lapset tuntuvat paljon järkevimmiltä ja "valmiimmilta" tähän maailmaan.. Niin, tuntuvat - vai onko taito vaan kasvanut "olla kertomatta kaikkea vanhemmille"..? No, olkoon niin tai näin, tuo nuoruuden into ja hehku on jotain, jota EI VOI unohtaa!
Olen samaa mieltä äitini kanssa, joka sanoi: "Ei minua itketä, että lapset lähtevät pesästä, mutta se itkettää, jos he jäävät nurkkiin pyörimään". Kyllä lasken omat kultakimpaleeni hyvillä mielin elämän opintoretkelle ja luotan, että ne eväät riittävät, mitä kotoa on annettu ... Haikeako, EN ole! Suhteet ovat niin vakaalle kivijalalle valettu, että uskallan odottaa heitä aina käymään , sillä nyt on heidän kaikkien etuoikeus rakentaa oma elämänsä
Wanha ja vanha
sunnuntai, 26. helmikuu 2012
Kommentit