I have a dream, a song to sing, to help me cope with anything
If you see the wonder of the fairy tale
You can take the future even if you fail
I believe in angels, something good in everything I see
I believe in angels, when I know the time is right for me
I'll cross the stream, I have a dream

I have a dream, a fantasy, to help me through reality
And my destination makes it worth the while
Pushing through the darkness still another mile
I believe in angels, som
ething good in everything I see
I believe in angels, when I know the time is right for me
I'll cross the stream, I have a dream
I'll cross the stream, I have a dream.

Siinä se. Abban laulun sanoin minulla on unelma. Unelma, jonka lopullinen toteutus tapahtuu – kun aika on kypsä siihen ja tarvittava rohkeus on kasassa.

Kirja. Kirjoitan kirjan. Kuulostaa helpolta kuin heinänteko – eikö? Sitä se ei tällaiselle sosiaaliselle erakolle ole, sillä kun hengen tuotos pitäisi antaa muidenkin luettavaksi, astuu perfektionisti – Marja kuorestaan ja alkaa syynätä pilkkuja suurennuslasilla! Kirja on hyvin henkilökohtainen juttu. Tiedän kuitenkin, että teen sen. Olen tiennyt sen jo monta vuotta.

Tiedän jo sisällönkin. Eli – miksikö se ei ole jo kasassa? Odotan aina sitä sisäistä paloa, joka saa minut posket punaisena uppoutumaan aivan omaan maailmaani. Vain minä tiedän sen hetken – eikä mikään estä minua noina hetkinä kirjoittamasta! Toisaalta – tunneihminen kun olen – riviäkään ei synny itseään pakottamalla.

Olen aina rakastanut kirjoittamista : nuorena olin sangen ujo typykkä ja purin tuntojani koulussa ainekirjoitukseen. Myöhemmin suolsin kirjeitä. Nyt blogia. Tulevaisuudessa siis yhä enemmän kirjaani. En ole sanojeni syöjä. Minkä lupaan sen teen… Menipä nyt totiseksi !

Kirjasta tulee se salaisesti kaipaamani neljäs lapseni. Rakkaudella odotettu ja maailmaa varten koulittu kuopus . Poika. Synnytys tulee kestämään ja tekee kipeää aukoessaan vanhoja arpia , mutta kipukynnykseni on korkea. Nimi ja ristiäiset kummeineen on jo mietitty!

Jokainen ihminen on kirjan arvoinen… Marja.