MERKITYKSELLISTÄ


Mitä enemmän ikää karttuu, sen helpompi on hahmottaa, mitä elämältäni haluan. Toisin kuin joku ehkä ajattelee, KUULUISUUS ei ole se juttu… Olen jonkin verran tunnettu puhtaasti sen takia, mitä minulle tapahtui ja koska olen vähän erilainen ilmestys. Jostain syystä julkisuus sinänsä ei itsetuntoani hivele. Huomaan, että pukeutumistani ja ulkonäköäni seurataan, mutta sekään ei saa minua aidon onnelliseksi. Päätin jopa, että käytän koko kesän vanhoja vaatteitani eli en osta MITÄÄN. En tarvitse. Säästän mieluummin kirjaprojektiini, nuorison äkillisiin tarpeisiin ja arvaamattomiin menoihin. Tämä ”tyylilyyli” on satsannut tänä kesänä hulppeat 40 € vaatteisiin!

Kuuluisuutta läheltä liippaa kyllä se fakta ja vakaa pyrkimykseni, että haluan kirjojeni kautta saada viestini leviämään. Se on minulle yksi elämäni päätarkoitus. Voisin tehdä sen vaikka salanimellä, mutta ehkä aidon ihmisen tarina sisäistetään syvemmin.

Mitä siis eniten haluan? Myydä paljon kirjoja? Rikastua? Ei, ei ja vielä kerran ei… En ole mikään maailmanluokan kirjailija, kuten esim. Sofi Oksanen, joka tekee sitä työkseen ja onneksi saa siitä hyvän elannon. Olen pikku pläntti maapallolla. Kirjoitan kirjan, jos saan inspiraation! Kirjasta saamani korvaus on niin pieni osuus kirjan kaupassa olevasta hinnasta, että naurattaa. Kustantamon vika se EI ole, eikä rahakaan ole SE juttu! Kirjakiertueillani sanon aina: ”Ole kiltti ja kierrätä kirjaa” ja mainostan myös kirjastoja. Kirjani sanoma on voimakkaasti ihmisten VOIMAANNUTTAMINEN, VÄLITTÄMISEN LISÄÄMINEN JA OMAN ELÄMÄN KAUNEUDEN YMMÄRTÄMINEN ennen kuin on liian myöhäistä… Kirjani ajatuksella lukeva tietää kyllä mistä puhun.

Nyt rakas isäni on tulossa luokseni, häneltä ja äidiltäni olen saanut välittämisen lahjan. Isän vierailu on tämän viikon kohokohta, niin paljon hänestä välitän! Liitän loppuun isäni veikeän runon <3


Sieltä täältä!


Sieltä täältä, kaikkialta,

vaikka tilkkutäkin alta.

Paistaa jalat sikin sokin.

Onko ne omat! Onko ne somat?

Tiedä häntä, vaikka kaiken lataa,

mielen laatu, joskin jokin kaatuu.


Yhteiskunta solvaa,

maailma kalvaa,

tulos uusi ihminen,

joka antaa elämän jatkuvuuden.

Siellä täällä, elämää on tää.

Elämää, jonka Luoja loi.


Meille se jatkuvuutta soi.

Onko parempaa nyt tää,

syntiä ken ymmärtää.

Synnin saamme lahjaks jokainen.

Synnin jaamme palkinnoksi kaiken sen,

mitä mieltää ihminen.


Sormea ken nostaa,

parempi kai lie,

mielestänsä johtaa yhteiskuntaa näin.

Liekkö halu suuri,

olla niin kuin juuri,

esikuva kaiken?

Esikuva, joka tietää sen!

Olen edellä muita.


Luojaltamme saamme sen,

lahjan lapsuuden.

Kuka on oikeutettu siihen.

Itse emme päätä.

Siispä näin, jalat ylös alas, miten vain.


Jorma Korhonen

altAm-AEhA8xWTSjjc4uxZhO4MxBSQJt3cqkLlNB