Olen onnellinen ihminen. Tänä vuonna ja jotenkin tänä syksynä on ollut helppo löytää paljon kiitollisuuden aiheita.


Facebookissa kiertää kiitollisuus/positiivisuushaasteita. Osallistun niihin mielelläni, mutta koska usein tempoilen ja välillä unohdan päivittää ilojani, laitan nyt tähän jotain tekohengitystä ”listaani”.


Ehkä kiitollisin kaikesta olen tästä uudesta mahdollisuudesta elää täyttä elämää. Kuulen jo kysymyksiä teiltä, mitä ihmeen elämää se on, kun ei voi liikkua tai puhua? Rakkaat kanssaihmiset, teen molempia! En puhu enkä liiku perinteisesti, mutta mitä sitten? Liikun pyörätuolilla melkein missä vain: liikun ulkomailla samoissa kohteissa kuin muutkin turistit. En keksi kohdetta, minne en ole halutessani päässyt… Onneksi pyramidissa tuli käytyä ennen pyörätuolia! Näen nimittäin itseni silmät palaen vaatimassa oikeuksiani pyramidin sisäänkäynnillä!


Sanon taatusti myös kaiken sanottavani päivittäin. Kun haluan kirjaintaululla sanoa jotain, poraan katseeni niin tiukasti tauluuni, että viimeistään taulusta nouseva ”kärsimättömyyssavu” havahduttaa kanssakeskustelijani! Vitsi, vitsi, mutta rakastan juttelemista. Olen niin tyytyväinen että ”taulupuheeni” kelpaa jopa Suomen medialle!


Olen visusti vaiennut asiasta, mutta kirjani on saanut kiitettävästi huomiota jopa isoissa medioissa…  Ihaninta on ollut, että minua kohdellaan kuten muitakin kirjailijoita: ei säälien tilaani, eikä vähätellen erilaista tapaani kirjoittaa, vaan asioihin pureutuen ja tietoa keräten. Alan näkyä medioissa, kun kirjani ilmestyvät kauppoihin. Eli tosi pian…


Oma nuorisoni on kiitollisuusosastoni kärkikastia. Jos jossain tunnen onnistuneeni, toki yhdessä lasteni isän kanssa, niin siinä, että minulla on kolme varsin huumorintajuista, vastuullista, omia aivojaan käyttävää ja rakastettavan lämminsydämistä, tuntevaa lasta. Tai aikuisiahan he jo ovat, itsenäisiä nuoria.


Olen huikean kiitollinen omasta ja rakkaideni terveydestä! Minään itsestäänselvyytenä en sitä enää koskaan pidä, josko en koskaan pitänytkään. Se, mitä voin ruokavaliolla, liikunnalla, omalla tarmokkuudellani ja elämänasenteellani asiaa auttaa – sen teen! Sadannen kerran toistan, että locked-in on tila, ei sairaus… En vaihtaisi tilaani mihinkään sairauteen – miettikääpä sitä!


Niin kesäihminen kuin olenkin, rakastan Suomen vuodenaikojen selkeää vaihtelua. Kyllä, palelen herkästi, mutta on järjen köyhyyttä, jos sen asian tiedostan, enkä tee asialle mitään. Ei ole avaruustiedettä varustautua asianmukaisesti – niin henkisesti kuin fyysisestikin.


Kiitollisuuden aiheita on päivät täynnä! Ei ole mitään yltiöpositivismia niistä joskus kertoa. Kiitollisuus on kaunista.


Otetaan syksy vastaan avoimin mielin. Marja Mietiskelijä…10708143_583433541760870_638698923_n-nor

Kuva Iida Minkkinen