Hellurei:)

Tunnen kevääni alkaneen TÄNÄÄN! Olo on hykerryttävä - kuin rakastuneella teinitytöllä :) Hormonit kai heittävät häränpyllyä - tämä tunne on tullut kahta kevättä lukuunottamatta lukioiästä lähtien ! Ilmankos noita joulukuun lapsia on siunaantunut...

Kaikki vuodenajat sopivat minulle : keväthankien kirkkaus, kesän lämpö, syksyn orastava koleus ja väriloisto, talven jäätävä viima ja pimeys... rakastan tätä kotimaatani - sen moni-ilmeisyyttä !

Kävelysimulaattorista:

- käsiraha on maksettu ja laite tilattu

- laitteelle saa laittaa nimiehdotuksia sähköpostiini :[email protected]

-laite saapuu maaliskuun aikana :)

- sijoituspaikan kyselykierros on tehty ja viranomaisten hyväksyntää vailla

- loppuja rahoja vielä kerätään mutta FINAALI HÄÄMÖTTÄÄ!!

Urakan tässä vaiheessa myönnän, että matkan aikana on koko tunteiden kirjo ollut mukana junan vaunussa "vuoristoradallani"! Mutta ystävältäni saama runo kuvastaa, miten MIKÄÄN ei ole mahdotonta - kunhan itsellä on oma usko ja tahto kondiksessa :)

Olipa kerran joukko sammakonpoikasia, jotka halusivat järjestää kilpajuoksun.
Heidän tavoitteenaan oli päästä korkean tornin huipulle.
Paljon väkeä oli jo kerääntynyt paikalle katsomaan
juoksua ja kannustamaan kilpailijoita...
Juoksu saattoi alkaa.
Rehellisesti sanottuna:
Kukaan katsojista ei oikein tosissaan uskonut, että sammakonpoikaset
pystyisivät pääsemään tuon korkean tornin huipulle asti.
Kuului vain sellaisia lausahduksia kuin:
"Oi kuinka rankkaa!!!
Ne eivät varmaan KOSKAAN pääse perille."
tai:
"Eivät ne onnistu, torni on aivan liian korkea!"
Sammakonpoikasia alkoi keskeyttää...
Paitsi yksi, joka kiipesi reippaasti yhä ylemmäs.
Ihmiset huusivat edelleen:
"Se on aivan liian rankkaa!!! Kukaan ei pysty siihen!"
Yhä useampia sammakonpoikasia väsyi kesken ja luovutti... ...Mutta yksi vain
jatkoi kiipeämistään yhä korkeammalle.

SE ei kerta kaikkiaan halunnut luovuttaa!
Lopulta kaikki muut olivat lopettaneet kiipeämisen, paitsi se yksi sammakko,
joka valtavin ponnistuksin saavutti ainoana tornin huipun!
Nyt kaikki kanssakilpailijat halusivat luonnollisesti tietää, miten se oikein
pystyi siihen!
Yksi meni kysymään sammakolta, miten se oikein oli pystynyt näin valtavaan
suoritukseen ja päässyt maaliin saakka.
Silloin kävi ilmi...
Voittaja oli KUURO!!!
Ja tämän tarinan opetus:
Älä koskaan kuuntele sellaisia ihmisiä, joilla on paha tapa olla aina
kielteisiä ja pessimistisiä,
sillä he riistävät Sinulta Sinun kauneimmat unelmasi ja toiveesi, joita
kannat sydämessäsi!
Ajattele aina sanojen voimaa, sillä kaikki mitä kuulet ja
luet vaikuttaa Sinun tekemisiisi!
Siksi:
Ole AINA POSITIIVINEN!
Ja ennen kaikkea:
Ole yksinkertaisesti KUURO, kun joku sanoo Sinulle,
ettet SINÄ pysty toteuttamaan unelmiasi!
Ajattele aina:
Myös SINÄ pystyt siihen!

 

Kwaak:)

Kun nyt tietäisitte tämän vuoden suunnitelmani, haluaisin nähdä ilmeenne ! Joku jo tietää pääosin - joku joka ei petä luottamustani :)) Ja tämä sammakko pitää kerrankin suuren suunsa kiinni...

 

SMACK ! (märkä suukko :D)