Sun ystäväsi, armaani
mä aina olla tahtoisin.
En koskaan olla tahtoisi
sulle uskoton ja petturi.
Se ois mun suurin iloni,
jos aina olisit luonani.
Jos kuolo sinut korjaisi
niin murhe minut murtaisi.
Sinua myös rakastaa
tahtoisin mä ainiaan.
En voisi minä milloinkaan
sua ilman elää vaan.

Jos ystävä et olekaan,
niin lue joka toinen rivi vaan.


Hymy huulillani luin tämän 40 vuotta unholassa olleen värssyn ystävyydestä :)

Sillä totta on, että niin lähellä kulkevat ystävyyden , rakkauden ja vihan tunteet.

Tuskin sellaista pyhimystä löytyy, joka aina vain kaikkia rakastaa…En minä ainakaan! Tunteideni hurrikaanin ken on saanut kokea – tietää ainakin että ei minun tunteitani yksi aivotukos nujertanut… Rakastaminen , vihaaminen, sivistynyt YSTÄVYYS ja kaikki siltä  väliltä ovat tässäkin syndroomassa sallittuja!!

 

Minulla on paljon hyvin erilaisia ystäviä, joiden ystävyys on merkinnyt tai merkitsee minulle PALJON. On lapsuuden vahvoja ystävyyssiteitä, Virtain koulu- ym. ystäviä, rakkaat sukulaiset, opiskeluaikojen unohtumattomia sähläyskavereita, perhetuttuja, liuta työkavereita, suuri joukko rakkaita entisiä oppilaita, joiden elämän seuraaminen on vanhalle opelle niin palkitsevaa, facebook - ystävät, jotka ilostuttavat päiviäni sekä suunnaton joukko teitä, jotka olette tupsahtaneet elämääni mitä kummallisimmissa yhteyksissä – kiitos siitä !

 

Ystävyys on iloa ja välittämistä, sille ei voi asettaa aikavelvoitteita eikä se saa kahlita. Ystävyys … vain on J.

 

Teitä kaikkia rakkaat ystävät,  pilke silmäkulmassa  tänään Ystävänpäivänä halaten, Marja.