Lapseni – aurinkoni <3


Halusin aina omia lapsia. Tunsin suurta kaipuuta omaan perheeseen jo parikymppisenä. Siksi en ollut harvoissa suhteissani mikään suruton bilettäjä. Eräs mies sanoikin minulle suoraan: ”Sinusta ei sitten pirukaan ota selvää, oletko kala vai lintu”! ” En kumpaakaan, olen rapu”! vastasin ja jätin miehen hölmistyneenä keskelle tanssilattiaa…

Horoskooppimerkki Rapu kuvaa persoonaani melko hyvin. Rakkaudessani olen ehdoton: vaikka kuolen rakkaimpieni tähden. Niinhän jo kerran miltei teinkin…

Mutta joo, lapset! Suvussani oli jo veljilläni lapsia, joten lasten saaminen oli minulle varsin mutkaton juttu: odotukset sujuivat helposti, samoin synnytykset ja oikeastaan kaikki! Emme ikinä pitäneet yhtäkään lapsistamme silti itsestäänselvyytenä: muistan, kuinka kuopustani odottaessani rukoilin ”Anna vielä kaiken mennä hyvin.. ”. Tunsin ja tunnen nöyrää kiitollisuutta, että Luoja siunasi minua kolmella terveellä lapsella. Tosin terve tai ei, olimme valmiita vastaanottamaan, mitä annetaan. Lapset ovat kultaakin kalliimpia timantteja. Usein mietin tämän elämän epäoikeudenmukaisuutta: tiedän loistavia pareja, jotka eivät koskaan voi saada lapsia. Tiedän myös heitä, jotka syytävät lapsia huostaanotettaviksi ja se minua raivostuttaa!

Lasteni kanssa oli mutkatonta elää. Totta kai kaikilla oli hetkensä, mutta jo varhain heistä näki tiiviin sisarusrakkauden, joka on kestänyt kaikki tsunamit, mitä elämä on tielle heittänyt. Olen niin iloinen, että kateus ei ole missään kohtaa nostanut päätään: päinvastoin, sisaruksen onnistuminen on keskinäinen ilon lähde! Totta kai pienenä saatettiin tapella kuka saa olla laivan kapteeni, mutta niillä muistoilla on nyt hauska yhdessä nauraa.


Koska meillä ei ollut sadan kilometrin säteellä ketään sukulaista, teimme yleensä kaiken porukalla. Tämän kolmikon kanssa sujui kyllä kaikki: saariviikonloput ilman sähköä tai juoksevaa vettä, patikkaretket luonnossa, siivouspäivät torstaisin, hurjatkin automatkat pitkin Eurooppaa (pisin yhtäjaksoinen ajo Saarijärveltä Hampuriin!)… jne

Riemullista oli huomata, kuinka erityisiä luonteenpiirteitä lapsilla alkoi näkyä jo pienenä! Samalla hämmästyn vieläkin, miten erilaisia persoonallisuuksia samoista vanhemmista VOI tulla! Tietyt piirteet ovat selkeästi iskältä, jotkut minulta ja joitakin piirteitä tuskin kumpikaan heti omikseen tunnustaa… Vanhemmuus ei onneksi lopu koskaan, niin kokonaisvaltaista tämä kultakimpaleiden merkitys elämään äitinä on. Iskänä arvatenkin yhtäkaikki, mutta siitä en osaa kertoa! Ajan saatossa, kun lapsuus ja koulunuoruus on ohitettu, on aivan helmeä seurata tätä nuorisoa ja heidän valintojaan. Eväät on annettu ja nyt katsotaan, mihin niillä ponnistetaan! Kutakuinkin tästä lähdettiin:LAPSET.jpg

Riikka, esikoiseni

11100410_10207249154044955_37429506_n.jp

oli aina luonnonrakastaja, herkkä, aistillinen, erittäin huolehtiva, vähän arka isosisko. Sitä hän on edelleenkin! Riikan tapana oli mummulassa kerätä kukkia. Kaikkia elukoita rakastava Riikka teki muurahaisille polkuja ja jäljitti heinäsirkkoja. Vanhempien sana oli laki. Riikka rakasti rauhaa ja mieluiten käveli jo ekalta luokalta lähtien koulusta kotiin 2,5 km. Iltapäivähoidossa oli kuulemma liian meluista. Varoitimme, että vieraiden kyytiin ei sitten koulumatkalla mennä! Naapurissa asuva hoitotätikään ei saanut kuuliaista tytärtämme kyytiin! Äiti ja iskä oli kuulemma sanoneet :) Tämä musiikkia rakastava tytär oli myös taktikko: puhelin pirahti AINA kesken oppituntini.. Sydän sykkyrällä oli pakko vastata, kun 6-vuotias soitti: " Ei mulla muuta, mutta saako ottaa keksin" ? JUST!

Heikki:

Scan0016%20%2810%29.jpg

Tuohon katseeseen tiivistyy puoli maailmaa Heikin persoonasta! Aina viaton (julkisivu), pohdiskelija ja totuuden perässä kulkija, tutkija ja tarvittaessa täysillä heittäytyjä! Tuo viaton katse sulatti aina sydämen, joskin sisälsi myös yleensä tarkan suunnitelman jostain.. Heikki otti asiat miehekkään rennosti, eikä kahden sisaren välissä kai parempaa taktiikkaa olisi voinut ollakaan! Heikki päätti itse oppia lukemaan ja yllätti ruokapöydässä: hän otti maitopurkin ja luki kyljestä:RASVATON MAITO.Piste.

Reetta:

Scan0018%20%284%29.jpg

Tuskin kuopuksestani olisi voinut muunlaista kuvaa valita: aito punapää jonka tunnetaso oli aina balanssissa, kun edessä oli joko syötävää tai juotavaa, kuten kuvasta näkyy. Jännä sekoitus naiseutta (kynnet mielellään lakattu) ja poikamaisuutta (tukka aina sekaisin ja metkut mielessä). Reetan päättäväisyys tuli varsin selväksi: jo päiväkodin ensimmäisenä päivänä hänet siirrettiin "isojen" puolelle ihan vaan yleisen tyytyväisyyden takaamiseksi... Ihan joka asia tuntui kiinnostavan tätä kyläluutaa, jota harva se päivä vietiin tai haettiin milloin minkin kaverin luota.. ylisosiaalisuuden huipentuma! Tämä tomera punapää sanoi läskiksi kiusanneelle pojalle ohjeitteni mukaan: "Jos et heti lopeta, vedän turpaan"! Enkä hetkeäkään epäile, etteikö uhkaus olisi toteutunut, mutta kas, kiusaaminen kutistui siihen... Sosiaalisuus aika ajoin hajoitti keskittymistä, mutta miksi tehdä vain yhtä asiaa, kun odotellessa voi vähän ronkkia muuallekin?

Mahtavia, rakkaita lapsia ja nuoria, omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Omaa lihaa ja verta. Odotan teitä tämän pääsiäistipun kanssa, jonka tekijän te kolme kyllä tunnistatte :)

Mom with love

20160319063034.jpg