Olen nyt yli 15 vuotta kirjoittanut käytännössä niskan ja pään lihaksilla. Otsaani kiinnitetään ns. otsahiiri, jota pystyn päätäni hallitusti siirtelemällä käyttämään. Otsahiiri on pikkuruinen hopeinen tarranauhan pala, joka ottaa säteen näytön päällä olevasta signaalikamerasta. Säteellä, eli nuolella näpyttelen näytölle ilmestyvän näppäimistön kirjaimia – ihan niin kuin muut tekevät sormilla.

Kerron oppilaille, että heillä on kymmensormijärjestelmä - minulla vain tämä "yksipääjärjestelmä" :)

Olen ollut pääosin tyytyväinen hiireeni. Kun laite pelaa, kirjoitan mielestäni melko joutuisasti! Kun laitteessa on jotain vikaa, en totisesti haluaisi olla avustajan housuissa... Otsahiiri on niin harvinainen apuväline, että apua en saa täältä Saarijärveltä enkä suoraan edes Jyväskylästä. Yleensä yksi nörtti minua auttaa etäyhteydellä. Se on hauska sessio, kun kaksi hätäistä selvittää ongelmaa näkemättä toisiaan. 

Kun tietokoneeseeni päivitettiin Windows 10 pari kuukautta sitten, arvasin että järjestelmä hylkii otsahiirtä... Olen nyt pari kuukautta kiristellyt hampaitani, sillä hiiri vie minua eikä päinvastoin! Liveshakki on ainoa, jota pystyn siedettävästi itse ohjaamaan. Pelaan ympäri maailmaa olevia pelaajia vastaan. Olisipa hauska nähdä heidän ilmeensä, kun voitan päälläni :)

Neljännen kirjan idea on ollut päässäni jo vuoden. Huomenna yritän jälleen etäyhteydellä saada viheliään hiiren tottelemaan päätäni. Voitte olla varmoja, että kun saan hiiren kuntoon, alkaa tekstiä syntyä! Lähden piilopaikkaani kirjoittamaan ja keskittymään. Pitäkäähän peukkuja, että haaveeni saa pian siivet...

Lämpimin ajatuksin, Marja <3 Ps. Tässä blogissa minua avusti Maria :)