Karmea totuus jollekin, minulle mieluisa tapahtuma joka vuosi on on oma syntymäpäivä. Lieneekö tunne tullut siitä muistosta, että lapsena en muista koskaan juhlineeni mitenkään erikoisesti syntymäpäiviäni. Toki äiti leipoi aina mansikkakakun, mutta maatalossa 15.7. oli kiireisintä heinäntekoaikaa.

Syntymäpäiväni on minun päivä kaikista vuoden päivistä. Silloin toivon auringon hymyilevän ja kesän näyttävän kesältä. Tiedän tarkasti, kenen onnitteluviestejä odotan rakkaudella. Kaikki viestit luen kiitoksella, sillä vuonna 2004 tajusin, kuinka onnekas olen, että saan nähdä yhä  uusien syntymäpäivien koittavan. Facebook on tehnyt kuitenkin henkilökohtaisen kiittämisen mahdottomaksi: viime vuonna onnitteluviestejä tuli sitä kautta yli tuhat..

Siinä missä moni siunailee ikäänsä, minä nautin: tähän mennessä on ollut aina paras ikä! Ikääntyminen kuuluu elämän kiertokulkuun ja tunnistan ikuisesti itsestäni pikku-Marjan, murkku-Marjan, kukaan-ei-rakasta-minua-Marjan, perheenäiti-Marjan, opettaja-Marjan, rakastuneen Marjan ja Locked-in Marjan. Kaikissa "kausissa" on ollut oma, voimakas tunnelatauksensa. Nyt kirjailija-luennoitsija-Marja tuntuu antavan juuri sitä henkisyyttä mistä nautin.

Vuosien saatossa olen muuttunut ihmisenä paljon. Tässä on osa skaalaa: ujo, itseään vähättelevä, marttyyri-erakko, rakastava, työlleen omistautuva, intohimoinen, elämännälkäinen.. Nykyään lauhkea kuin lammas, tunteellinen, joskin päättäväinen.

Jos kysyisin näistä kausista rakkailtani ja avustajiltani, voisi olla että kaikkitietävä aikuinen nainen saisi muutaman muunkin adjektiivin osakseen. Siispä en kysy!

Joku rakkaistani saa taas 15.7.2018 sunnuntailapsen mansikkakakkua hörstööpeleineen (keskisuomalaisten käsittämättömiä sanoja). Huomenna en vastaile somessa - kylven auringossa ja vietän aikaani jotenkin...

Juhlitaan, Marja with love

37091455_10214520971475846_4114622864781