Unohdammeko itsemme elämän varrella
Olemmeko vain oman elämämme näyttelijöitä
Jos katsomme peiliin, tunnistammeko sieltä katsovat kasvot .

Jokainen tietää kuinka tärkeää on rakastaa lähimmäistään
mutta jos emme rakasta myös itseämme
on rakkauskin vain osa näytelmää.
 

Tänään, rakkaan Äitini syntymäpäivänä – muistelen aina sitä kaikkea rakkautta, viisautta ja loputonta  ymmärrystä, jota olen -jo poisnukkuneen Äitini  osalta -  osakseni saanut elämässäni. Se vetää mietteliääksi. Osaanko siirtää niitä asioita omille nuorilleni?

 

 

Huumorin lahjan sain jo pienenä. Meitä opetettiin nauramaan myös itsellemme ja SE on taito, joka hymyilyttää! Aikuisiällä itselleen nauramisen taito oli varsinkin opettajana ollessa arvokasta! Muistan elävästi joitakin noloja hetkiä, jotka sivuutin yksinkertaisesti nauramallaHymy!

 

Pidin englannintuntia. Tuli se tavallinen kiire ja minä annoin kirjoitelmaläksyn: ”Kirjoittakaa Hirviöperseen tarina…” ”… siis – perheen…”. Oli ehkä kahden sekunnin hiljaisuus – sitten luokka RÄJÄHTI  nauramaan , minä mukana Nolostunut! Sen tunnin muistavat taatusti kaikki oppilaani!

 

Kun halvaannuin, huumori ja itselle nauraminen tulivat isoksi osaksi elämääni! Oivalsin, että olen rakastettu omana, hassuna itsenäni. Ei tarvitse olla ”täydellinen”… Eli jotenkin vapauduin kaikista itsetutkiskelun paineista ja opin rakastamaan omaa elämääni, omaa itseäni. Itserakas en myönnä olevani – se on eri asia. Anyway, parempi nauraa itselle kuin toisille, eiköCool? Vaikka Timo Harjakainen nauratti kyllä minua tänä vuonna vedet silmissä – sillä näitä ”harjakaisia” löytyy joka kunnasta… enkä viittaa nyt rakennusalaan!

 

Aurinko antaa kultasäteitään – TUNNEN, että Äiti jakaa hyvän oloni tuolla jossain.. Tunnen myös olevani hyvä äiti. Sen pituinen se.

 1298985807_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Marja with love <3 P.s Herkkupala.fi EI välitä, vaikka sivujen ylläpitäjä iski tuon Kuivuus.fi mainoksen sivujeni alalaitaan Silmänisku