Neljätoista vuotta sitten sanoin lopulliset jäähyväiset viisitoista kuukautta elämääni järkyttäneelle sairaalakierteelle. Olin matkalla kotiin! Matka oli täynnä monenkirjavia tunteita: olin voitonriemuinen, sillä olin pystynyt johonkin sellaiseen, joka oli ainutlaatuista koko Suomessa! Tässä tilassa - neliraajahalvaantuneena, ilman puhekykyä kotiuduin elämään työnantajana itsenäistä elämääni omaan kotiini taas.

Ilo ei ollut ainoa tunne. Ymmärsin tai aavistin, että mikään ei olisi enää koskaan ennallaan siinä elämässä, jonka avioeroni jälkeen olin lasteni ehdoilla rakentanut. Uusi urani erityisopettajana pyyhkäistiin roskakoriin, samoin kaikki ammatilliset haaveeni uralla etenemisestä romuttuivat. Arvasin, että ihmissuhteeni menisivät uusiksi: "Kelpaat kelle vaan" ei todellakaan pidä paikkaansa! Murskaavin hetki kaikista oli saapuminen illan hämärissä kotiin. Portaiden tilalla näin valtavan ramppirumiluksen, joka nostatti kiukun pintaan jo ensinäkemältä. Sen ja takapihan vastaavan olen vuosien saatossa saanut vaihdettua "sievempiin".

Oman kodin tuttu tuoksu herkisti,  sekä vanhempieni rautainen huolenpito kodistani nostatti kiitollisuuden pintaan. Se, että lasteni tavarat oli rahdattu pois, eikä ollut mitään tietoa muutenkaan heidän tapaamisistaan, kommunikoinnista heidän kanssaan, olisinko "hyväksytty" äiti omille lapsilleni enää koskaan - se söi ja syö yhä edelleen, vaikka lapseni ovat tehneet kaikkensa asioiden onnistumisen eteen <3 Kun taululla tai sähköpostilla (WhatsApp, ym.) pitäisi jaksaa keskustella joka suuntaan: sukulaisille, avustajille, kaikkiin virastoihin ja pankkiin, mihin hoidan itse asiani (yksityisyyteni takia), on riittämättömyyden tunne läsnä joka päivä. Siinä sivussa on syntynyt kolme kirjaani, jotka olen yksin kammiossani otsahiirellä takonut.

Olen ylpeä tekemisistäni. En ole kuningatar, joka vain sanelee muille,mistä narusta joku vetäisee: elämäni pitää näyttää ja OLLA itse tekemäni!

En yleensä ehdi vastata muuta kuin työtarjouksiin: niissä on uskomaton järjestäminen ja pakko on priorisoida viestejä: yksin kaikesta taloudesta vastatessani olen kiitollinen joka työtarjouksesta!

Työn tekemistä rakastan. Kun mielekäs työ ja suhteet rakkaisiin ovat kunnossa, en voisi kiitollisempi olla! Nyt aion väkertää vielä yhden kirjan jos Luoja suo ja jonakin päivänä ... jotain muuta, mistä en ole valmis hiiskumaan kenellekään :)

Elämä on kaunis, M.