Minulta kysytään tihenevään tahtiin, koska neljäs lapseni syntyy? Kirja-lapseni kasvaa päivä päivältä ja alan jo minäkin kyllästyä tähän MM-odotukseen ! Kaikella on kuitenkin aikansa ja paikkansa.

Tiesin jo tosi monta vuotta sitten, että kirjoitan elämästäni kirjan. Olen vuosien saatossa kerännyt, lukenut ja mapittanut kilokaupalla aineistoa, jotta voisin saada unelmastani totta. Se oli rankin vaihe tätä prosessia – revinhän kipeitä arpia auki yksi kerrallaan. Sain myös paljon tietoa ihan eri näkövinkkeleistä siltä 15:ltä kuukaudelta, joita kiersin eri laitoksissa.

Päätin muutaman jutun: riviäkään en kirjoita, ennen kuin olen saanut lapseni, siis nuorisoni opintojen alkuun. Toiseksi, sain ystävällisiä ehdotuksia kolmeltaIMG_7577-normal.jpg kolmelta eri kirjoitusammattilaiselta, että he voisivat auttaa sekä sisällössä, että käytännön työssä: minullahan ei ole kuin tämä otsahiiri, jolla naputan. Todella ystävällisesti ajateltu! MUTTA: joka minut tuntee, tietää, että sydämeni ja sieluni eivät voisi antaa niin tapahtua! Kirja ei ole minua, jos en itse ole sen takana, kaikessa. Vain minä itse tiedän, mitä kirjaltani haluan!

Kolmanneksi: lähdin heti kotiuduttuani hyväntekeväisyyden asialle. Myös kirjani tarkoitus tulee olemaan monisyinen, mutta yksi kirkastui minulle kolmen nuoren avustajani lapsien kohtaloiden kautta. Haluan antaa osan jokaisesta myydystä kirjastani Lastensairaala 2017-hankkeelle.

Nyt minä sitten odotan ihmettä, eli sitä, että jostain ilmestyy kustantaja, joka Marjan poimii! Auttaa sen ihmeen löytämisessä saa!