”On vain yksi periaate: Epätäydellisyys.

Joka sen hyväksyy – jaksaa elää.”

 

Kotini on täynnä enkeleitä ja illalla minut  valtasi

hillitön halu kertoa jotain omista enkeleistäni…

 

Uskon suojelusenkeliin, joka kantoi minua siivillään

vuoden 2004 loppuvuoden. Lapseni ostivat tuona

jouluna sairaalaan minulle enkelitaulun, jota katson

joka ilta siunatessani heidät seuraavaan päivään.

 

Osan enkeleistä olen hankkinut itse, mutta suurin osa

on tullut ihanilta ystäviltäni Viaton. Kun saan uuden enkelin,

annan sille heti tehtävän.. Minulla ei laiskoja enkeleitä ole..

 

Mistä alkaisin…

Ehkä tunteellisin enkeli, ristipistoenkeli, tuli avukseni jo teho-osastolle. Se on syviä tuntoja täynnä, entisen rakkaan oppilaani äidin sydämen tuotos.

Pitkäaikaisten työkavereiden jyhkeä "sininen enkeli" on yksi tärkeimmistä ja sillä on kunniapaikka... forever.

Pääenkeli on saatu ystävältä, jonka kanssa

tieni kohtasivat Kinkomaan sairaalassa surullisissa merkeissä.

Koimme rankkoja asioita samoihin aikoihin ja elämämme

eivät koskaan enää palautuneet ennalleen… Pääenkelin otin

lavan reunalle suojelemaan Hietasten suurkonserttia ja pääenkeliin

luon aina katseeni, kun olen kädet pystyssä jonkin asian suhteen.

Yksinkertaisesti luotan ja jätän asiani pääenkelin hoitoon.

 

Edellisessä elämässä sain ystävältäni pienen kultaisen enkelin,

ja toisistamme tietämättä – ostin hänelle samanlaisen! Sitä enkeliä

olen jakanut urakalla ystävilleni ja hyväntekijöilleni. Se on puhtaasti

ystävyyden ja kiitollisuuden enkeli. Sen tehtävä on suojella ja jakaa

rakkautta Kieli ulkona.

 

Piirongin päällä minulla on juhlaenkeli, työenkeli, tunne-elämän

enkeli, tasapainoenkeli, tsemppienkeli, ideaenkeli ja haaveilijaenkeli.

Realistienkeliä unohtamatta! Kaikille riittää viikoittain tehtäviä Nauru.

"Pissaenkeli" joutui heti hommiin! Koska minua ei sairaalassa heti ymmärretty, sain ehdotettua, että tuijotan kyseistä enkeliä, kun tarve vessaan koittaa.. Se enkeli kuuluu nyt pitkäaikaistyöttömiin :).

 

On minulla kaksi suloista, hyvin surullistakin enkeliä Otsan rypistys

Toisen ostin kiitokseksi japanilais-suomalaiselle ystävälleni,

 joka järkytyksekseni kuoli syöpään. Hän piti sitä aina työ-

huoneessaan Käpylässä ja sieltä se palautui minulle.

 

Vanhempani ostivat minulle legendaarisen ”pikkuenkelin”, kun

olin kuoleman rajoilla. Se seurasi minua kaikkialle, kunnes äidin

syöpä uusi. Se oli siitä lähtien äidillä aina syöpähoidoissa mukana.

 Ja jos minulle tehtiin joku operaatio, äiti kiikutti sen minun

turvakseniJ.

Näin enkeli reissasi äidiltä tyttärelle jokusen vuoden. Se ainoa kerta,

 kun äitini jätti pikkuenkelin matkastaan oli  - kohtalokas. Me läheiset

aavistimme, että lähtölaskenta oli alkanut…Pikkuenkeli vartioi nyt

Virroilla rakkaan äitini hautakiveä. Se tuntuu oikealta…

 

Lapsiltani saadut enkelit ovat aarteeni – ne tuovat hellät

tunteet pintaan ja VOIMAA.

 

Mutta on vielä yksi enkeli erikoisen lähellä sydäntäni Nolostunut.

Sitä kannan aina mukanani ja se sykkii Elämää…

Abban laulun sanoin: ” I believe in angels….”Rakastan kaikkia kotini enkeleitä!

Marja.