Muistot jäävät - haluat tai et.

Jo tähän ikään mennessä on ehtinyt kertyä valtava arkku monenlaisia muistoja. Toisiin palaan mielessäni tämän tästä, toiset suljen pois systemaattisesti tajunnastani- haluamatta palata niihin kenties koskaan.

Muistoni liittyvät voimakkaasti koettuihin tunteisiin. Eräs tunne nousi voimalla mieleeni juuri nyt; onhan rakas kotitalomme pystyssä tänään viimeistä päivää. Asia on kaikin puolin hallinnassa ja suunnitelma uudesta talosta on ollut tiedossa jo pitkään. Muistoihin tulvahti yhtäkkiä mitä yllättävimpiä asioita: kodin tuoksu, lääkekaapin sisältö, rakkaan koirani kuolema, rippi- ja ylioppilasjuhlani, leivinuunin tuoksu, kodin perstunut avaimenperä, kotirappusille kuollut päästäinen, yö kun salama poltti koko talon..

Muistot voivat muodostua vankilaksi, jos niiden antaa siivittää jokapäiväistä elämäänsä. Jotkut muistot myös satuttavat kerta toisensa jälkeen - niissä on jäänyt jotain kesken tai käsittelemättä. Ihminen on luotu menemään eteenpäin. Olen itse haudannut koetut hoitovirheet ja vääryydet esikoiskirjaani Häivähdyksiä - erityinen elämäni. Asiaa kuvannee hyvin se seikka, että en ole lukenut valmista kirjaani koskaan kirjana :)

Ehkä parhaiten muistot toimivat, kun antaa niiden leijua pilvien tavoin; ne joko leijuvat alitajunnassa tai ne voi napata aktiivisesti muisteltaviksi. Kotiini liittyy kaikki juureni, koko ihmisyyteni kehitys. Niin vahvat ovat perustukset, ettei seinien kaatuminen huomenna pelota. Kiitos rakkaat isä ja äiti <3253187_3928980580766_999233037_n.jpg