”Jokainen

joka on pidellyt

aaltojen silittämää

kiveä kädessään

 

tietää

 

että jatkuvilla hyväilyillä

on ihmeitä tekevä voima ”.

 

 

Näin sen näen : niin kauan kuin on välittämistä ja rakkautta – niin kauan ihme on läsnä.. Olen nyt 25.10.2009 – 5 vuotta ”kuolemanreissuni” jälkeen eheytynyt pienten ihmeiden kautta ihmiseksi jälleen… Ulkopuolisen silmin olen tietysti ”vammainen” lopun elämääni – mutta minua se ei enää pysty satuttamaan. Kello todella käännettiin kohdallani 5 vuotta sitten – ironisesti ajatellen sain vielä yhden ”armontunnin” entiseen elämääni…

 

Minulta odotetaan kirjaa noista ”kohtalon vuosista”. Itse en lämpene ajatukselle. Vimmani kirjoittaa on valtaisa, mutta jähmetyn suolapatsaaksi, jos jään katsomaan hävitystä takanani… Joutuisin totuuden nimessä loukkaamaan monia ihmisiä , eikä se ole minua. Otan siis aikalisän – ja kun aika on , oikea teksti alkaa pulputa -Hymy

 

Haluan kirjoittaa pikemminkin tästä hitaasta mutta varmasta kuntoutumisestani– sieluni eheytymisestä… Olen kokenut NIIN monta ihmettä, joihin minun ei olla uskottu pystyvän ja TIEDÄN,  että pystyn vielä parempaan… MUTTA kaikella on aikansa -Nolostunut. Nyt minulle riittää rakkaitteni ja ystävieni kannustus – se on Voimani.

 

Kirjoitan tätä Synapsian (= Käpylän ) kuntoutusjaksolla, jossa minulle on AINA annettu mahdollisuus testata rajojani Klink Klink (raha). Tiedän, että se on vaatinut erikoisjärjestelyjä ja olen siitä hyvin kiitollinen… Nytkin tunnen, että elämäni lähentyy jakson ansiosta taas aimo askeleen kohti ”normaalia” elämää . Kehitystäni ei voi kukaan kiistää …

 

Levollisin mielin lokakuun tuulta päin, takkatulesta unelmoiva Marja.