Helle teki tehtävänsä: jalkani turposivat kuin pullasorsalla vaikka join kaiken mitä eteeni sattui, pari sankaria (jästipäätä) poltti hartiansa, vatsansa, selkänsä ja yleensä fiksujen juttujemme taso alkoi hiipua auringon sumentamien aivojemme pehmennettyä edelleen...

Luojan kiitos nuoriso asui meistä n. kilometrin päässä - lempeä väsymys teki meistä kaakattavan kanalauman eikä kenenkään yölliset kuorsaamiset, uneksimiset tai hampaiden narskuttelut jääneet naljailematta :) Asunnon omistaja oli varmaan käyttänyt intuitiota, kun oli varustanut sänkymme pöllölakanoilla!14199729_10207177294176132_1710855824896

Enkeliparvi yritti edes yöllä rentoutua rouva kirjailijan jo narskutellessa hampaita unissaan. Mitä ne tekivät ? Ottivat itsestään näitä "tukka sekaisin" selfieitä... Ei hyvää päivää..

Onneksi meillä oli Seppo! Nyt en puhu kauratyynyseposta, joka mökötti lomaututtena milloin missäkin. Puhun 360hometourin Seppo Valkosesta, joka järjesti sopivasti jä´rkevää ohjelmaa ja haastattelut espanja.com nettisivuille ja Uusi Costa Blanca-lehteen. Oscua ne haastatteli, mutta sotkeennuttiin kaikki mukaan :D Tässä Uusi Costa Blancaindex.jpg

ja tässä espanja.comf31b8b0bfe548c48e5344552631bcc3f_XL.jpg

Tässä kuvassa poseeraamme koko ryhmän voimin ja lämpöä oli noin + 40. Maanantaina pääsimme tutustumaan skandinaaviseen kouluun, jonka suomalaisluokan opettaja Rita Kivimäki otti meidät luokkansa kanssa lämpimästi vastaan. Oppilaita oli eri puolelta Suomea, osa pysyvästi, osa muutaman viikon ja homma pyöri jouhevasti ikähaitarista huolimatta. Pitihän se arvata: Oscar sai tyttöjen posket hehkumaan ja tirskuva fanijoukko halusi Oscarin kuvaan kanssaan.. Voi ihanuus! 14328890_10208648906277886_1268060030_n.Tyylillemme uskollisesti tungimme itsemme tähänkin yhteiskuvaan :) Jäykkänä kauhusta pistin silmät kiinni kun Enkelit hinasivat minut alas kapeita kiviportaita melko korkealta. Ihanahenkinen koulu, jossa ei koulukiusaamista tunneta.

Tiistai olikin ohjelmaa täynnä: aamu alkoi "kaunistautumalla", sillä tiedossa oli monta suomalaiskohdetta. Ensin painoimme taksilla kohti Torreviejan keskustaan tutustumaan Suomi-seuran toimintaan ja suomalaiseen kirjastoon. Sain upouuden hissin jumiin ja kun kerroin terveiset Saarijärveltä, eikös heti löytynyt sukulainen tältä paikkakunnalta, hyvän ystäväni avioliiton kautta sukua!! Halailuksihan se meni :)14317487_10208648812475541_1835143429617

.Kirjasto oli kattava, mutta jotain oleellista sieltä puuttui :) Korjasin tilanteen ja lahjoitin "Häivähdykset" repertuaariin..14331012_10208648920598244_1702142385_n.

Oscar näytti tässä vaiheessa nukahtavan , keski-iän lähennellessä kuuttakymmentä.. Joku aivan ihastuttava vanhempi herrasmies urakoi minut tuolineni maantasolle ja matka jatkui jalkaisin pitkin rantakatua ja merta ihastellen.WhatsApp%20Image%202016-09-06%20at%2021.

Kävelimme ehkä kilometrin, mutta tuolia lykkäävän Enkelin läähätyksestä päätellen matka saattoi olla himppa pidempikin. Kohteenamme oli suomalaisyrittäjä Nestori Kuusiston pitämä Suomi-ruokala/kahvio KahVilla. Siellä nuorehko yrittäjä tarjosi koko retkueelle herkullisen lounaan (taas Oscarin siivellä).14302441_10208648911438015_1770661721_n.

Kahvilan vieressä on Suomi-kauppa, jonka tuotteita voit vilkaista tästä linkistä: http://www.centrocomercialfinlandes.com/suomi-kauppa/

Suomi-kaupan yrittäjä on kuvassa oikealla ja nyt häpeäkseni tunnustan, että nimi on hukassa! Hän otti kaikki loput "Häivähdykset" myyntiin Suomi-kauppaan, mistä lämmin kiitos <3 (Hihii, laukkuun tuli paluumatkalle tilaa monille halvoille, hyvälaatuisille rintaliiveille, useamman vuoden alushousuille, eiku... no siis TULIAISILLE!).

Eikä tässä vielä kaikki! Suomalaisyrittäjät olivat n. 3kk sitten avanneet keskustaan laadukkaan ravintolan, jonka viileydessä toinen haastattelu tehtiin.14341736_10208648919438215_631614659_n.j

Paikan ravintolapäällikkö, viehättävä nuori Steffi Wegelius (vas.edessä) kertoili paikan liikeideasta ja perheensä tiestä Torreviejaan virvokkeiden, juustokakun ja mielenkiintoisten ajatusten kera.WhatsApp%20Image%202016-09-06%20at%2021.

Pyörällä päästämme kaikesta kokemastamme sullouduimme "invataksiin", jolla ei ollut kyllä kaikki muumit laaksossa... Oikeasti, en ole eläissäni pelännyt missään taksissa niin.. Mitkään turvallisuusmääräykset eivät tuntuneet koskettavan Hänen Pyhää Paskaloo´taansa ja onnistuimme suututtamaan hänet liikennetietoudellamme niin totaalisesti, että heti kun maisemat alkoivat näyttää tutuilta, ulostauduimme, pelastimme ehkä henkemme ja kaikki (etenkin kuski) huokasivat helpotuksesta! Joku espanjalainen kirosana opittiin kaupan päällisiksi..

Otin vielä loppuauringot kämpillä, joku haki vielä viimeiset ostokset ja silmitön tavaroiden pakkausoperaatio alkoi.. Varsinkin puolityhjät muoviset shampoominipullot kannattaa jättää ulkomaille - laukkuun tulee kummasti tilaa, vink, vink!

Lähtöaamu sujui hienosti (kannattaa mainita...), Seppo tilasi meille Torreviejan turvallisimman taksin ja alkoi olla lähtöitkujen aika. Jotta meitä ei unohdettaisi, jätin Sepollekin opiskeltavaa lämpimien ajatusten kera <3Marja-Seppo1.jpg

Lentokentällä minua jo kuulutettiin ja koska pääsin koneeseen viimeisenä, otin taas koko koneen huomion itseeni, kun kolme penkkiriviä nostatettiin ylös, jotta MINUT saatiin tungettua taas ikkunapaikalle, jota nimenomaan en halua siirtosyistä.. Onneksi vieressämme istui (sattumalta) ystävällinen SEPPO, joka osoittautui kaiken kukkuraksi 360hometourin tutuksi! (olikohan se sattumaa..?)

SE, MIKSI MYÖHÄSTYIMME LENTOKONEESEEN MENOSTA on hra Oscar Taipaleen käsialaa: katsokaa ja miettikää viikkoamme!

ENKELIT REISSUN JÄLKEEN14203161_336745319999564_45361716828782714292352_336745259999570_14266210584009314233145_336745289999567_126374411159716

ADIOS! Marja & co