Äitinä, äidistä, äidille

 

Äitiys muutti minua ihmisenä enemmän kuin mikään muu siihen asti elämässäni. Kun esikoiseni veti ensimmäiset henkäyksensä, katosi elämästäni se pienikin itsekkyys, joka nuoruudestani oli jäljellä. Olla vastuussa toisesta ihmisestä on elämän haastavin, palkitsevin ja tärkein tehtävä. Lasteni isä on paras isä lapsillemme. Äitinä olo on minulle aina ilo ja etuoikeus, josta en luopunut silloinkaan, kun henkeni oli vaakalaudalla. Itse asiassa lapseni antoivat minulle syyn elää. Äitinä ja isänä eläminen on elämänmittainen seikkailu. Äitinä olen yrittänyt valaa lapsiini uskoa tulevaan, auttaa ja tukea heitä elämän pienissä ja suurissa solmukohdissa sekä muistaa näyttää rakkauteni. Superäitiä minusta ei tule tekemälläkään, jos se mitataan kudottuina villasukkina tai täydellisenä kotimehun pullottajana. Taidan olla tavallinen hössöttävä, sekaantuva ja lievästi ylihuolehtiva perusäiti.  Oma äitini on ollut tässä pestissä ehdoton esikuvani. Lasteni rakas mummu, joka elää omalla valoisalla luonteellaan lasteni muistoissa aina.

 

Toivon, että lapseni, hiomattomat timanttini ja superkolmikkoni muistaisivat minut sitten kun aika minusta jättää kuten muistan oman äitini.

Marja%2050%20v%20141.jpg

 

Äitini oli aito punapää, uhrautuva, rakastava, sisukas, itsepäinen ja kekseliäs, oma suojelusenkelini… Hänen positiivinen, yritteliäs ja anteeksiantava luonteensa on aarre, jota kannan sydämessäni. Toivon, että hänen sydämensä viisaus siirtyy kauttani edelleen lapsilleni.

Joskus yöllä, kun valvon ja mietin – käyn ”keskusteluja” äitini kanssa. Kuulostanee hassulta, kun toinen ei puhu ja toinen ei todistettavasti vastaa! Se ei olekaan muiden korville tarkoitettua… Haluan suojella erityistä suhdettani omaan, kultaiseen äiti-enkeliini näillä sanoilla:

 

                                                                 Äidille

 

                                            Sinun rakkautesi ja huolenpitosi

                                            ovat tehneet minusta sen,

                                            mitä olen henkisesti tänään.

                                            Sinä olet ollut luonani

                                            kun olen Sinua tarvinnut.

                                            Hoivasi on aina

                                            pyyhkinyt murheeni pois.

                                            Olet Ainutlaatuinen.

                                            Oma äitini

                     

 Kahdeksan vuotta sitten 10.5.2008 kosketin viimeisen kerran rakkaan äitini hiuksia, siunasin hänet arkkuun suojelusenkelikseni kultaisella ristilläni ja kyynelten helminauhalla, ruusun tuoksuisella kaipauksella...

Nyt Äitienpäivänä , tahdon lähettää KIITOKSENI halki avaruuksien - Sinulle, äideistä parhain... Lämmin kiitos, että sain olla Sunnuntailapsesi:)

Marja