Olen asunut Virroilla, Tampereella, Hämeenlinnassa, Tuusulassa, Järvenpäässä ja Saarijärvellä. En ole saanut miltään paikkakunnalta matkaani mitään murretta aitona itsenään. Toki tunnistan helposti esim. Hämeen eri murteita (Tampere selkein) sekä tämän Keski-Suomen "venytyskielen" joka nauratti aidosti kun muutin Saarijärvelle.

Murteet ovat rikkautta ja toivon, että ne säilyvät aitoina satavuotiaassa Suomessa vielä pitkään. Siitä en niinkään pidä kun joku puhuu murresanoja viljellen, niitä itsekään osaamatta. Aidon murteen kyllä tunnistaa heti!

Viime aikoina on tuntunut, että kaikki minulle tuttu ja turvallinen yritetään romuttaa. Paino on sanalla YRITETÄÄN, sillä minähän pidän omat arvoni hautaan asti... Kun uutisissa tai iltapäivälehdissä julistetaan voimalla jotain "vallankumouksellista" asiaa, otan yleensä hyvin neutraalin kannan, sillä minua ei hetkauta jos joku päiväkoti viettää "läheistenpäivää". Minä kutsun lapseni äitienpäivänviettoon tai istun jalat ristissä naisellisesti, jos haluan. Kyse on pääni sisällä tapahtuvista valinnoista.

Jotta en tyystin eksy aiheesta, ajatukseni lähti oikeasti kielenkäytöstä. Iltapäivälehtien mielipidekirjoitukset ovat niin ala-arvoista kielenkäyttöä täynnä maustettuina perisuomalaisella kateudella - JOKA ASIAAN - että vallan kuvottaa.. Sananvapaus oli aikanaan ylevä saavutus, mutta nykymuodossaan käännän katseeni voimakkaasti sosiaaliseen mediaan: onko enää mitään rajaa sillä tavalla, joka hyväksytään esim. mielipidekirjoitukseksi? Onko oikeasti minkäänlaista suodatinta sille, miten törkeää kieltä saa nimimerkin takaa suoltaa?

Eräänä iltana katselin "Pitääkö olla huolissaan"-ohjelmaa, josta pääsääntöisesti olen tykännyt. Panelistit äityivät puheenjohtajan kikatuksen säestämänä käyttämään niin runsaasti alatyylin ilmaisuja että ehdin jo toivoa jakson loppumista. Yleisö taputti raivokkaasti.. Tuli taas muinaismuisto-olo itselle, mutta tätäkö me haluamme?

Olen kurkkuani myöten täynnä Uuno Turhapuro-elokuvia, mutta niiden ansioksi luen komiikan ilman voimasanoja. V- alkuinen sana alkaa olla monille yksi päivän eniten käytetyistä sanoista joka siivittää lauseet lennokkaaseen vauhtiin. Maahanmuuttajille ja ulkomailla lomareissuilla kirosanat opetetaan listalta ensimmäisenä suomenkielestä. Minä olen nyt se vanha korppu, jolle tämä huumorin kukkanen ei vaan aukea.. Minusta se on hyvin noloa "suomalaisuudesta" sivistämistä.

En ole mikään puhdas pulmunen: kun henkeäni uhattiin ja taistelin olemassaoloni oikeudesta, mielessäni kiroilin useinkin. Niin - mielessäni. Teen nykyäänkin monia asioita mielessäni, joita en paljasta kenellekään. Toivon, että julkinen kiroilu vähenee maassamme. Se on viestini ja toiveeni. Jostain kaikki alkaa <3 Lempeää joulukuuta Marjalandiasta :)24008614_10212626159706736_389124040_n.j