Olen oppinut luottamaan sisäiseen ääneeni – intuitioon, kun valitsen uusia avustajia eli Enkeleitä. Muistan ensimmäisen tapaamiseni Julian kanssa yli viisi vuotta sitten. Hymyilyttää, sillä sain kyseisen kultasiipisen lopulta houkuteltua käymään luonani. Vaikka avustajapula oli silloinkin, en aikonut täyttää sijaisrinkiäni kenellä tahansa.

Ensitapaamisen aikana ehdimme (tai ainakin minä) itkeä ja nauraa, höpöttää ummet ja lammet, tentata toisiamme, tutustua, löytää yhteisen sävelen ja vaikuttua toisistamme. Ravun sielu sai vastakaikua toiselta romantikolta välittömästi. Julian viestinnän taidot sopivat kuin nenä päähän kirjallisen tuottamisen haaveisiini ja hän olikin myöhemmin korvaamaton apu kahden kirjani toisena oikolukijana.

Jos minun pitäisi kertoa tässä ja nyt tähtiavustajan tuntomerkit, en osaisi. Tätä työtä tehdään personalla ja voin ilolla kertoa, että minulla on tälläkin hetkellä pataljoona mukavia, mieluisia ja hyvin erilaisia auttajia. Juliassa oli silti jotain erityistä minulle. Viimeistään nämä nuoren Enkelin itse kirjoittamat sanat saivat minut nieleskelemään: ”Yksi tärkeimmistä asioista työn alkutaipaleella oli mielestäni oppia tiedostamaan se, että henkilökohtaisen avustajan työ ei ole hoitamista vaan avustettavan itsensä näköisen ja hänen omien toiveidensa mukaisen elämän ja elämänlaadun mahdollistamista. Se on täällä Marjan luona meidän kaikkien perustehtävä ja samalla ainut seikka, joka yhdistää kaikkia maailman henkilökohtaisia avustajia keskenään. Työtehtävät riippuvat avustettavasta, eli ne ovat juuri sellaisia, joita tässä tapauksessa Marja meille määrää”.

Olin vaikuttunut, sillä tuossa on tiivistettynä muutamaan lauseeseen tämänhetkisen elämäni ydin, olenhan riippuvainen ulkopuolisesta avusta. Vaikean avustajan työstä tekee juuri varaMarjana toimiminen. Julia onnistui siinä nuoresta iästään huolimatta tai sen takia todella hyvin. Paljon ehdimme yhdessä touhuta, toisiamme kannustaen. Hauskoina yhteisinä asioina jäivät mieleen mm. kirjoitusreissut Leville ja Kangasalle, rentoutusmatka Rhodokselle, taidematka Punkaharjulle, auton renkaan paikkausepisodi kaatosateessa Valamon luostarin nurkilla, dokumenttien ja muiden videoiden filmaukset, haastattelut sekä niin shakki kuin muutkin pelit.

Työssään tämä Vehniän nainen taipui moneen, vaikka pilke silmäkulmassa annettu ikuisen kesäharjoittelijan titteli seurannee häntä ikuisesti, kuten Enkelin arvonimikin.

Empatiakyky oli ja on Julian ehdoton valttikortti työssä kuin työssä. Siirtyessään vähitellen muihin maisemiin työskentelemään, voin täydestä sydämestä toivottaa hänelle kaikkea kaunista, lämpimien halausten kera.

Kiitollisena totean kuten omillekin nuorille: minulla on mukava ikävä!IMG-20180810-WA0013.jpg