Ihminen kun olen, tunnen joskus elämässäni hetkiä, että  voisin lentää sinä siunattuna hetkenä luudalla kuuhun ja ulvoa mennessäni :) En tunnusta, että hiusten värillä on mitään tekemistä näiden hetkien kanssa, vaikka pellavapää olen aina ollutkin.

Pienenä elin villin poikalauman keskellä ja siellä ei ollut aina välkky olo. Kuitenkin näin vanhempana olen ymmärtänyt kummalla se tyhmä olo olisi pitänyt olla: Pojathan lähtökohtaisesti tykkäsivät minusta ja olivat vähän kuin henkivartijoita kylän ainoalle tytölle. Muistan miten tyhmäksi itseni tunsin, kun vihdoin pääsin poikalauman kanssa uimaan :) Olin muka tarkka intimiteetistäni ja kävin ison puskan takana riisumassa ja pinkaisin alasti hölmistyneiden poikien sekaan uimaan... Sen muistan, että teki mieli viipyä pitkään uimassa :) Vasta, kun omat veljet jäivät rantaan minua odottamaan, suostuin pois järvestä, vaikka paleli niin, että hampaat löivät loukkua!

Olin niin ylpeä, kun ennen koulua pääsin koulukypsyyskokeeseen, joka sinä vuonna tehtiin kaikille. Eihän se sitten ihan putkeen mennyt: Muistan sen häpeän vieläkin, kun koko poikalauma nauroi, kun olin piirtänyt Suomen lipun liehumaan vastatuuleen! Yläasteella, kun itsetunto oli muutenkin miinuksen puolella, muistan aina erään järjestäjävuoroni. Luokkamme sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja järjestäjän tehtävä oli hakea ruokailuun maito, joka siihen aikaan tuotiin sangolla luokkaan... Enkö minä onneton tunari kompastunut portaiden viimeisellä tasolla ja maidot valuivat kolmessa kerroksessa pitkin rappuja... Hätäännyin niin, että lähdin ilmoittamaan asiasta opettajainhuoneeseen. Vastaan tuli ihana rehtori, mutta häkellyin niin, että aloin änkyttää luokanvalvojamme nimeä: Asia olisi mennyt ihan ok, jos olisin sanonut Tuulikki Tuomiston nimen, mutta sokelsin, että saisinko Tuolikki Tuomiston... Eikä siinäkään vielä mitään, mutta rehtori hätääntyi minun hätääni ja huusi pitkin käytäviä, että missä Tuolikki on... Muistan, että olisin halunnut vajota sementin alle, mutta olin jo siinä vaiheessa niin punainen, että hohdin varmaan R-kioskille asti!

Olin innokas kukkakaupan apulainen. Aina en kuitenkaan osannut kaikkiin hoito-ohjeisiin vastata. Siispä kehitin taktiikan: Jos ostaja oli mies, annoin varmalla äänellä hoito-ohjeet vaikka en tiennyt koko kasvia :) Minkäs minä sille voin, jos asiakas ei saanut kasvia pysymään hengissä! Nyt aikuisena hävettää ja kiitän onneani, että en asu enää Virroilla! Tapatin varmaan puolen kylän huonekasvit :)

Autoni kanssa on niin monia noloja juttuja, että kukaan ei usko, jos kerron ne kaikki! Lapseni muistavat tämän lentävän lauseen, kun bensatankki alkoi vuotaa: "Jos tankki alkaa räjähtää, hypätkää äkkiä autosta..." Siinä autossa oli muuten kaksi ovea.

Kihlajaiset ovat jääneet mieleeni vähän monestakin syystä :) Kutsuimme lähimmät kaverit jälkeen päin kahville. Olin leiponut ihanan suolaisen piirakan lasivuokaan jäähtymään. Kuinka ollakaan, aloin siinä samalla touhuta jo muutakin ja levyllä jäähtymässä ollut piirakka sekaantui jotenkin ajatuksissani väärälle levylle, kuumeni ja räjähti lasinpalasten säestyksellä pitkin keittiötä. En muista, mitä kuivaa korppua kaverit söivät, mutta ei se ainakaan ystävyyttä pilannut :)

Tyhmä tai ei - hyvin on tähän asti pärjätty :) Huumori on sitä perus-Marjaa, josta en luovu. Tämän laadukkaampaa ei ole siis tulossa, joten näillä mennään!

Tonttu Marja

20150405_133344.jpg