joka täällä vain saa asustaa -aa-aa...
Maalaismaisemaa en saata unohtaa ".
Niinpä. Kaipaan kotiin - maalle... Paitsi eihän mikään ole niin kuin ennen. Maisemat ovat ne samat, rakkaat, mutta kaikki muu... Enpä teininä olisi arvannut, että itken joskus maatalon rankkojen töiden perään. Nyt antaisin paljon, että voisin muuttaa takaisin entiseen kotiini, edes asumaan, mutta mutta...
Nyt tajuan, minkä henkisen perinnön vanhemmiltani, maanviljelijöiltä sain.
- työn arvostaminen: mikä tahansa työ on arvokasta, työn tekemistä ei vahdata kellosta, vaan työ tehdään AINA kunnolla loppuun !
- ahkeruus ja toisen auttaminen: eipä aamuisin saanut myöhään makoilla, mutta sekin koitui vain siunaukseksi --> olen sekä ilta- että aamuvirkku vieläkin
. Minulle riittää 5h:n yöunet edelleenkin. Niinikään opin auttamaan jo tosi pienenä aikuisten töissä. Muistan, kuinka pohdin, miten voin parhaiten auttaa työn uuvuttamia vanhempiani. Usein katoin pöydän valmiiksi, tiskasin ruoka-astiat, menin AIV-pönttöön avuksi, siistin hiekkaiset lattiat tai leivoin yllätykseksi! Nautin auttaa, antaa panokseni. Tunnistan nuo asiat yhä : olen sielultani enemmän antaja kuin ottaja. Varsinkin läheisteni eteen olen valmis antamaan - kaiken...- vastuuntunto : sain jo 10-vuotiaana vastata kymmenpäisen heinäporukan koko muonituksesta. Olin ylpeä, että osaamiseeni luotettiin
. Se pisti yrittämään parastaan, olihan heinäpellolla apuna joskus nyt jo edesmennyt kansanedustaja Matti Maijala, jonka miehekästä olemusta ihailin 
..- turhasta ei meillä maristu --> luonto saneli monesti töiden järjestyksen ja sitä oli kunnioittamindn - narisematta.
- käytännöllisyys : "Vie mennessäs - tuo tullessas" - sanonta seuraa minua lopun elämää - siitä oli opettajantyössäni ARVAAMATON apu. Jos jotain opin - niin suunnittelemaan työni !
Kultaisista vanhemmistani isä vaalii nyt enää tiluksiamme, Ranta-Korhosen rakasta sukutilaa, jolla on huikea historia takanaan. Äiti vartioi edesottamuksiamme pilven reunalta
Viisasta elämän yliopistoa noilta rakkailta vuosilta en unohda - IKINÄ
Marja.
Kommentit