Tämän sivun kirjoitin "Samanlainen erilainen vanhemmuus" - projektin kuukausitiedotteeseen:

SAMAT-PROJEKTIN KUUKAUSITIEDOTE 7/2015

 

LASTENI TÄHDEN

                                                                                                            

Olen Marja Korhonen, entisessä elämässäni toimin erityisopettajana. Hoitovirheen seurauksena halvaannuin päästä varpaisiin ja puhekykykin vietiin. Silmäripseni toimivat alussakin, joten sain edes jonkinlaisen kontaktin rakkaimpiini.

Tuskallisinta alussa ei suinkaan ollut oman tilani miettiminen, vaan huoli kolmesta alaikäisestä lapsestani. Olin eronnut neljä vuotta aiemmin.  Suhde lasten isään oli kunnossa, mutta täysin kestämätön oli ajatus, että äitiyteni sivuutettiin täysin ja vieraat ihmiset puuhasivat minua vain jonnekin palvelutaloon!                                                           

Rakkaudella oli ja on ihmeellinen voima. Lapsilleni en missään vaiheessa ole ollut ”vammainen” vaan ÄITI! Ehkä juuri tuo epäinhimillinen äitiyden huomioonottamattomuus sai joka soluni terästäytymään. Sisulla, sydämellä ja järkähtämättömällä asenteella taistelin itseni läpi byrokratian viidakon ja yli fyysisten esteiden takaisin omaan kotiini. Miltei epäinhimillinen ponnistelu ja tuskallinenkin taistelu päämääräni eteen oli todellakin sen kaiken vaivan arvoista.

Nykyään lapseni ovat kaikki täysi-ikäisiä, tasapainoisia, siipiään kokeilevia nuoria. Tiedän, että koetut elämän rankat asiat ovat koulineet nuoreni kestämään elämässä vastaantulevat kolhut. Nämä vuodet vammauduttuani ovat vain vahvistaneet henkistä yhteyttämme.

 

Mikään ei ikinä tule korvaamaan tätä aikaa, jonka sain taisteltua itselleni takaisin lasteni elämässä. Ehkä kommunikointitapani poikkeaa monen muun äidin suullisista ohjeista, mutta läsnäoloni lasten arkipäivässä on ollut kiistattoman tärkeä – vammoistani huolimatta. Kaikki ovat voineet jutella kanssani vaikka netissä huolistaan – heille olen aina saatavilla.

Nyt kun koulutuspolkuja ja opiskeluasuntoja on viimeisten kuuden vuoden ajan urakalla pähkäilty ja muuttokuormia hinattu milloin minnekin, tunnen ylpeyttä, että olen voinut niihin kaikkiin osallistua! Asenne ratkaisee: en ole hetkeäkään antautunut olemaan lapsilleni ”vammainen”. Olen äiti – suurella sydämellä.  Olen elämän erityisopettaja omille rakkaimmilleni! Piste.

Marja Korhonen

Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen