Olen ollut joskus itsekin nuori. Muistan kuinka rehtorin poikkeuskielto ärsytti: ruokavälitunnilla ei saanutkaan lähteä kaverien kanssa kylälle munkkipossun ostoon... Voi sitä kollektiivista kapinointia ja urputusta vaikka kyse oli yhdestä poikkeuspäivästä!

Tältä kokemuspohjalta ja paljon nuorten kanssa toimittuani voin kuvitella minkälaisten haasteiden kanssa kodit kamppailevat nyt. Normaaliaikoinakin nuoruus on huumaa. Se hormonien heräämisen aikaa, kaveriporukkaan samaistumista, villiä ja vapaata omannäköisen elämän esikoulua. Kilteinkin teini kyseenalaistaa sääntöjä, rajoituksia, auktoriteettejä ja yhteiskuntaa.

Entäpä nyt? Huuma ja elämän jännitys muuttuikin "yhdessä yössä" neljän seinän sisällä rajoitetuksi etäkouluksi. Oman perheen jatkuva läsnäolo saattaa äkkiseltään tympäistä. Vaikka kuinka somettaa kaverien kanssa, vapauden puute repii hermoja. Rajat ja rakkaus ovat koetuksella.

Yhdessä.

Nyt on ainoa toivomme kokea, kärsiä ja rakentaa yhdessä. Sodan aikainen "kaveria ei jätetä" sopii mielestäni tähänkin aikaan. Toivon kaikille perheille paljon voimia, rakkautta ja kärsivällisyyttä viimeisimmän kirjani (Karhunpesä 2019 , Mediapinta) sanoin:

"Nuoria pitäisi tukea, neuvoa ja kannustaa elämän suurissa käännekohdissa. Täysi-ikäisyys ei ole tae siitä, että nuori on valmis siirtymään luontevasti aikuisten maailmaan.

Aikuistuvan on annettava kokeilla siipiään siten, että hän tiedostaa taustatuen turvallisuuden. Terve kasvualusta antaa vapautta ja itsenäisyyttä. Hyvä kasvattaja ei tyrkytä ”oikeita” vaihtoehtoja, vaan auttaa ja neuvoo kysyttäessä.Avoimessa hengessä käyty keskustelu saa usein nuoren itse oivaltamaan elämän suuria asioita.

Herkillä tuntosarvilla varustettu tuttu aikuinen on kallisarvoinen apu elämänkokemuksensa ansiosta. Luottamus mahdollistaa tämän vuorovaikutussuhteen toimivuuden.

Kasvattajan on kuitenkin tiedostettava inhimillisyyden nimissä oma jaksamisensa – onhan vanhemmuuskin ikuista kasvamista".

Pysytään terveinä, rohkeina ja luottavaisina, love Marja abi2.jpg