Olen hämmentynyt. Pidän itseäni niin tavallisena, että päivitän facebookia kertomalla kuntosalikäynneistäni ja samoin olen tehnyt joihinkin lehtihaastatteluihin. Päähäni ei ole pälkähtänytkään selittää, mitä siellä teen!

Kuulostaahan se vähän hassulta, kun neliraajahalvaantunut, mykkä outolintu kiljuu riemusta, kun pääsee kuntosalille…  Rakas ystäväni sanoi rehellisesti miettineensä, mitä minä pystyn siellä tekemään? Selitin, mutta en sitä laajemmalti miettinyt.

Oma tyttäreni oli viikko sitten mukanani kuntosalilla ja kysyi jälkeenpäin: ”Kuinka paljon Ville (fysioterapeutti) auttaa sua laitteissa” ?  Minä olin äimän käkenä: ”Täh”?

Tyttöni poikaystävineen sai minut tajuamaan, että nyt on selityksen paikka!

Lähtökohtaisesti olen siis täysin halvaantunut. Juu, tiedän, miltä se kuulostaa! Minulla on onnekseni tunto joka solussani ja olen edelleenkin hyvin notkea. Kun fysioterapeutti venyttelee jalkojani jalkaprässin jälkeen, painan helposti pään polveen!

Totta kai, jos istun pyörätuolissa putkeen monta tuntia, tai makaan yöllä monta tuntia täysin liikkumatta – jäseneni kangistuvat ja rautakankifiilis on selviö. Kenelläpä ei niin kävisi? Mutta joo, olen siis notkeampi kuin sympaattinen fyssarini (sorii Ville!).

Käyn ihan oikeasti treenaamassa kerran viikossa kuntosalilla, jotta lihakseni pysyvät kunnossa. Täysin halvaantuneen  ihmisen lihakset  kuivahtavat yllättävän äkkiä, jos ei ole mahdollisuutta tai halua niitä treenata. Kävisin kyllä salilla useamminkin, mutta haluan myös kävelyharjoituksia ja muutakin, joten hyvä näinkin!Kuntosalilla on tekemisen iloa!

Tässä jutussa apuna fysioterapeutti Ville Ranta-Maunus, avustaja Taina Nuutinen ja kaikki kuvat otti avustaja Iida Minkkinen.

IMG_0763-normal.jpg


  1. Aloitan yleensä selkälihaksilla, jotta saan lihakset kunnolla lämpimiksi. Apuna minulla on fyssari ja avustaja. Selkälihaksilla teen yleensä 6x10:n sarjaa – painoja nyt 17,5 kg. Ville istuu jalkojeni päällä, jotta pysyn kapealla penkillä. Jos käsiäni ei ohjaa, ne jäävät kivuliaasti vatsani alle, kun ponnistan alhaalta. Mukava tuo Ville on, mutta ei hän herkistele kädestä pitämällä! Avustaja laskee alussa painot selkääni ja tarkkailee , että olen suorassa ja vapauttaa lopussa painot.

IMG_0759-normal.jpg

 Apua tarvitsen laitteelta toiselle siirtyessä, asennon eli tasapainon pitämisessä ja liikkeet teen sitten itse. Siitä tuloksena on alkanut tulla riemastuttava lihaskipu, joten tiedän, että en tee turhaa työtä!

IMG_0769-normal.jpg


  1. Toisena teen aina käsilihakset alasvetona. Kiloja oli tällä kerralla 15 kg. Koska käteni eivät voi puristaa tankoa, ne laitetaan remmeihin, joissa on koukku, jolla vedän omilla käsivoimilla tankoa alas. Tämä on minulle raskas liike, sillä enhän tee käsilläni tätä nykyä mitään. 20 toistoa oli oli nyt tämän kerran urakkani. Keskityn silmät kiinni.IMG_0776-normal.jpg


Villen tehtävä tässä on pitää sormeni nipussa, jotta ne eivät litisty remmien ja koukkujen väliin. Avustaja on taas asetteluvaiheessa apuna ja turvaa tasapainon tarvittaessa.

IMG_0786-normal.jpg


  1. Vatsalihasliikkeet teen jarruttaen. Kiloja on 20. Toistojen määrä vaihtelee paljonkin. Ehkä 30-40? Avustaja istuu nyt jalkojeni päällä ja pitää käteni kahvoissa. Liikkeeseen hän ei osallistu. Ville, ööö – ei näytä tekevän mitään?
  2. IMG_0804-normal.jpg
  3. Minun rakkain taisteluparini on jalkaprässi! Jotta pysyn hyvässä asennossa, avustaja on toisella, Ville toisella puolella. Molempien jalat tukevat jalkojani, jotta ne eivät leviä kuin Jokisen eväät! Käsiäni pidetään, jotta ne eivät litisty syliini. 100 x 40 kg on nyt toistomäärä, mieluiten ilman taukoa. Tätä monen on vaikea uskoa…

IMG_0815-normal.jpg

Peeveli sentään! Nyt tajusin! Minullehan lisäpainoa vaan on noiden kahden ”avustajan” jalat! Tästä muuten neuvotellaan ensi kerralla!

IMG_0818-normal.jpg

Toivottavasti nämä kuvat ja tekstit edes vähän selvensivät hämäräreissujani kuntosalilla :)

Minäkin teitä <3 ! Iloa, Marja.