Kun sain tietää olevani ehdolla vuoden keskisuomalaiseksi 2014, luulin ensin, että kyseessä on harmiton pila :) Vastasin hyväntuulisesti monen hymiön kera, että onhan tämä pilaa? Tuijotin vain näytön ruutuun, kun sain kieltävän vastauksen ja minulta pyydettiin suostumusta.

Sydän väpätti ja mietin kuumeisesti, mitä vastaan? Teenkö itsestäni naurettavan, jos suostun? Kukaan ei tiennyt tästä joten sain hetken aikaa miettiä... Marja kun olen, pitihän minun ottaa haaste vastaan!

Seuraavaksi minulta kysyttiin, miltä ehdokkuus tuntuu ja sain tietää, että se vastaus tulisi kuvani kanssa lehteen! Arvatkaapa kahdesti tunsinko itseni hölmöksi :) Mitkään sanat eivät tuntuneet hyviltä ja iskeviltä... Sitten päätin sanoa sen, miltä minusta oikeasti tuntuu: "Olla ihmisenä ihmisten joukossa, se lämmittää". Jokainen, joka tietää lähtökohtani tänä päivänä, kyllä tietäisi mitä tuo lause pitää sisällään... paljon muuta sanottavaa en keksinyt ja päätin olla ottamatta paineita koko asiasta!

Ai jaa...ei sitten mitään paineita! Voi turkinpyssyt, kun näin pärstäni ja tekstin Keskisuomalaisessa... kuvani oli kammottava: nenä näytti ihan perunalta, tukka harakanpesältä ja pienessä kuvassa näytin mielestäni kuusikymppiseltä :) Kaikki kunnia kuvan ottajalle, mutta koskapa nainen on kuvaansa tyytyväinen?

Paniikki nousi potenssiin kymmenen, kun näin muut ehdokkaat ja teki mieli ottaa äkkilähtö Ambomaalle... eihän siellä ollut kuin maailmanmestari, julkkis, professori, entinen lapsiasiainvaltuutettu ja sitten hermo petti ja pistin lehden takavasemmalle!

Päätin yksinkertaisesti unohtaa koko jutun... kissan paskat! En nukkunut koko prosessin aikana kunnolla, kun manasin itseäni, miksi olin taas lähtenyt hölmöilemään... täytyy myöntää, että selasin salaa sitä lehteä aina, kun avustaja vaihtui :) Eli luin hyvinkin tarkkaan ketä muita oli mukana ja kutistuin joka kerta monta senttiä sillä tajusin kaikkien muiden saavutukset!

Pokerinaama kun olen, en ollut muka tietävinäni koska äänestys loppuu vaikka vatsa oli miltei kuralla monta päivää! Olisihan se komeaa nähdä itsensä perässä nolla pistettä sillä en itse edes äänestänyt...

Kun sitten maanantaina 14.12. sähköpostiini ilmestyi otsikko: "Onneksi olkoon vuoden 2014 keskisuomalainen"  sydän takoi niin, että pelkäsin sen lentävän naapurin lintulaudalle :) Huusin ääneen niin että avustajille ei jäänyt epäselväksi, että jotain mieleistä oli tekeillä :) Pahinta kaikessa oli, että minun piti säilyttää salaisuus monta päivää! Onnistuin siinä mielestäni hyvin, sillä sanoin vain isälleni,  avustajilleni, lapsilleni, ... en varmaankaan muille :) :) :) No, ehkä veljilleni :)

Alkoi kiihkeä ja nopeatahtinen viestittely Keskisuomalaisen kanssa käytännön järjestelyistä, kun menisin vastaanottamaan tunnustuksen. Tragikoomista, mutta helvetti soikoon kaikkien autot olivat korjaamolla juuri sinä päivänä, kun minun piti pokata tunnustus... vuoden keskisuomalainen täällä kärysi ja poltti proppujaan yrittäessään järjestää epätoivoisesti kyytiä...

Kaikkeen löytyi lopulta luonnollinen ratkaisu.

Täytyy sanoa, että Keskisuomalainen sai sata pistettä huomioidessaan hienovaraisesti erilaisuuteni :) En odottanut mitään erikoista, mutta silloin, kun vähiten mitään odottaa, tapahtuukin mitä vaan!!!

En lähde erittelemään, mitä kaikkea sain osakseni, mutta päivä jää ikuisesti mieleeni ja olo oli kuin naapurimaan kruununprinsessalla :) Kiitos kaunis siis vielä kerran koko Keskisuomalaisen loistavalle väelle :) 

Valintani oli puhtaasti kirjani Häivähdyksiä-erityinen elämäni ansiota... Erityisen iloinen ja otettu olen siitä, että erilaisuudestani ei tehty mitään numeroa. Sen olen päättänyt, että haluan olla tunnustukseni arvoinen. Jos Luoja suo, alan toteuttaa työtäni tunnustukseni eteen jo tammikuussa. Aion aloittaa työni nuorten ja lasten hyvinvoinnin eteen heti kun siihen kutsu käy! Kyse on valtakunnallisestikin laajasta aiheesta eli koulukiusaamisen kitkemisestä. Ideoin omaa osuuttani päivittäin ja toivon, että te vanhemmat tulette mukaan sankoin joukoin! Tosiasia on, että kukaan ei ilman syytä kiusaa ja harvoin edes vanhemmat tietävät, että oma kullannuppu on kiusaaja tai kiusattu. Tämä ei ole kenenkään syytä vaan tiedon kulkemattomuutta. Aion tehdä parhaani, että edes joku ymmärtää ja sisäistää, että koulukiusaamisessa on kyse ihmisen elinikäisistä traumoista, jos asiaa ei ikinä käsitellä. Teen parhaani.

Kuva Iida Minkkinen

10847242_621364457967778_341492681107954

Lämpimin miettein Marja <3