MATKOILLA

Matkailu oli ja on yksi lempiasioistani. Jo matkan suunnittelu saa minut iloiselle mielelle. Reissulle lähden suunnitellusti, sillä vaikka tyyliini sopisi äkkilähtö, ei sen tyylinen matkustus tule kohdallani enää kyseeseen. Nykyään näen melko paljon vaivaa reissujeni järjestelyissä, koska se takaa yleensä parhaan lomankin. Ennen olin todellinen toimintalomailija, nykyään tunnustelen tuntosarvillani kokonaisuutta: onhan mukanani myös muita. Koskaan en ole tehnyt huonoa reissua olipa kyseessä sitten kotimaan- tai ulkomaanmatka.

Matkan yllätyksiä:  Lensin ennen usein Finnairilla, sillä eri lentofirmoilla ja valtioilla on hyvinkin monenkirjavaa suhtautumista pyörätuolimatkustajaan. Finnairilla lähes kaikki on pelannut hyvin – ainakin Suomen päässä. Kuitenkin nykyään uteliaisuus voittaa: Finnairin kipuillessa melko säännöllisesti lakkoilijoiden kanssa, kokeilen surutta eri lentofirmoja.

Vuonna 2015 kävin Ranskan Nizzassa ja Rhodoksella Kreikassa. Koska Nizza näytti tarjoavan unelmakohteita hyvinkin lähellä majapaikkaamme, päätin vuokrata auton jo lentokentältä Ranskan päässä. Virkailijalla ei ollut paras päivä. Koska olin pyörätuolissa ja puhuinkin oudosti, ranskatar päätti että minun luottokorttini ei kelpaa maksuvälineeksi. Vähän minulla meinasi keittää, sillä olin auton vuokraaja siinä missä muutkin! Hetken neuvottelulla saimme kaaran allemme ja lähdimme sukkuloimaan Nizzan yöhön. Majapaikka oli ihana, kolmen makuuhuoneen huoneisto. Kaikki oli hetkessä tarkistettu: netissä oli valokuvan kera kuva pystysuihkusta, johon suihkupyörätuoli ei kuitenkaan mahtunutkaan. Talon toinen suihku oli ammeessa ja lattiaviemäriä ei ollut. Tämä on jo ”tuttu” yllätys että netin kuvat eivät kerro totuutta, siispä varasuunnitelma piti heti ottaa käyttöön...

Autoilimme päivittäin: jäätelöbaarin tyttö kiinnostui taulustani ja sain puhua hänen kanssa hetken ranskaa. Monte Carlossa, Cannesissa ja Italian San Remossa sain joka ihmiseltä ystävällistä hyväksyntää osakseni. Lähtöpäivänä oli tarkoitus syödä hyvin ennen lentoa. Jokin meni pieleen minun annokseni kohdalla: lopputulos oli, että avustaja survoi ranskalaisia, perunoita ja pihviä haarukalla pienen pieneksi mössöksi, sotki sekaan ketchupia, pilttiä ja suolaa, keittiöhenkilökunnan ihmetellessä suomalaista ruokailukulttuuria hymyssä suin.

Lennot menivät mallikkaasti, mutta Suomen päässä pyörätuolia ei löytynyt ruumasta. Itse asiassa minun nimeäkään ei löytynyt koko matkustajaluettelosta! Jalkalaudat käsissä avustajat odottivat minun ja lentokapteenin kanssa kadonnutta pyörätuolia ehkä puoli tuntia. Rhodoksen reissun teimme hyvin nopealla suunnittelulla, sillä tarkoitukseni oli vain levätä. Matka meni koko viikon osalta hienosti. Vain turvatarkastukset alkavat olla kohdallani niin kummallisia, että päätin hankkia tulevalle matkalle nipun lääkärintodistuksia: selostus siitä että en pysty seisomaan, en voi itse nostaa käsiäni, ymmärrän vaikka en puhu ja ruokaselostus, sekä todistus suihkutuolista, joka on välttämätön apuväline ulkomailla ollessani.

Ymmärrän täysin tarkat turvatarkastukset ja jopa kannatan niitä, vaikka en uskonut näyttäväni terroristilta… (jatkuu) (Monaco vei sydämeni) .. Marja11143237_10205237838203316_4136771713120