Tänään on minulle monimerkityksellinen päivä. Auringon paistaessa liput liehuvat, kynttilä palaa, onnittelen Timo-veljeäni nimipäivän johdosta ja mietin äitiäni, jonka kolmastoista kuolinpäivä on tänään.

Eurooppa-päivä on itselleni tärkeä siksi, että olen kiitollinen saadessani elää osana Eurooppaa. Se merkitsee minulle tiettyä turvallisuutta, vaikka tietenkään kaikki sen tuomat velvoitteet eivät aina lämmitä. Yksin ei ole kuitenkaan hyvä jäädä ja mielenkiinnolla seuraankin Britannian taisteluja tulevaisuutensa eteen.

Timo (kuten Juha-velikin) on ollut minulle  tuki ja turva varsinkin niinä hetkinä kun elämä on koetellut sillä rankimmalla kädellä. Olen aina pystynyt luottamaan häneen sekä henkisesti että konkreettisesti. Se jästipää on aina ollut minulle järjen ääni, jota aina lopulta uskon.

Äitienpäivä osuu aina välillä äidin kuolinpäivään. Oikeastaan se antaa juhlallisen merkityksen tähän keväiseen juhlapäivään. En osaa enää surra äitini poismenoa, vaikka tottakai satunnaiset kyyneleet sävyttävät tätäkin päivää...

Surun sijaan haluan joka äitienpäivä muistella jotain iloista häneen liittyvää asiaa. Hymy huulillani vertaan tänä vuonna äidin ja isän todistuksia. Niistä julkaisen tässä vain toisen. Voi olla että rakas isäni ei halua omaansa näytille, vaikka opettajana tiedän että todistus ei välttämättä kerro ihmisyydestä mitään. Äidin kohdalla se kertoo ennen muuta hänen sisustaan, tavoitteisuudestaan ja lahjakkuudestaan.

Lepää rauhassa rakas äiti, oma Suojelusenkelini <3,  Marjasi