Ei ole todellista : esikoiseni täyttää 30.12.2013 24 vuotta! Niin kuin vauvana ja lapsuudessa on hän näihin päiviinkin asti säilyttänyt muutamia luonteenpiirteitään. Jo syntyessään Riikka oli kaksi viikkoa myöhässä. Kouluaamut olivat yhtä painajaista: toiset istuivat jo lasit huurussa autossa, kun Riikka vielä peilaili vessassa. Peilailijaa hänestä ei kyllä tullut, mutta tuo viime tipan meininki on säilynyt läpi elämän. Tosin tänään, todellakin hän saapui jämptisti sovittuun aikaan. Hmm…

Riikka on ollut aina sitkeä luonne. Varsinkin pienenä, kun älliä alkoi olla siinä määrin, että hän tajusi, että tietyillä rituaaleilla nukkumaan menoa voi pitkittää – sitä sitten piisasi! Veden juonnit, vessassa ravaamiset, ylipitkät iltarukoukset ja iltasadut olivat tämän herkän kauristytön turvallisuutta lisääviä asioita.

Enkö minä hölmö keksinyt muka nopeamman kaavan : ehdotin koko lapsikolmikolle, että he ehdottavat vuoroiltoina eläimen ja minä kerron sitten eläinsadun.. Iänikuiset tutut sadut saivat väistyä! Siitä se piina sitten alkoi! Varsinkaan Riikalle ei enää kelvannut kuin omakeksimä eläinsatu. Opettaja kun olin, halusin kertoa tietysti opettavaisen tarinan. Mitä enemmän tarinoita revin päästäni, sitä kauemman tarinan opetuksen, eli loppuhuipennuksen keksiminen kesti… ja tarina..

Musiikki oli verissä vaippa hytkyen heti kun Riikka ponnisti tukea vasten seisomaan. Radio tai mankka soi alvariinsa. Musiikkimaku oli jo lapsena ihan omanlainen. Nurkasta kuului: ” Tyytän tua Elitabet Reen…”.  Tämä Popedan Kersantti Karoliina siirtyi sitten nuorempienkin soittolistalle varsin sujuvasti. Popeda on saanut väistyä monipuolisen musiikkimaun tieltä ja laulaminen on kehittynyt huikeasti, ja säilynyt tärkeänä harrastuksena.

Riikka tykkäsi jo pienenä leipomisesta (kakkutaikinasta) ja pidinkin kolmen tytön kokkikoulua (pari parasta kaveria mukana) kunnes jokin uusi kiinnostuksen kohde ilmaantui. Riikka yleensä leipoo tai kokkaa nykyäänkin luonani, kun ehtii opiskeluiltaan pyörähtämään.

Riikka Maria piti ensin olla Anne-Mari. Sitten nimi jalostui Henna-Riikka Mariaksi. Kasteessa annettu nimi Riikka Maria tuntui sitten luontevalta. Maria-nimi on kulkenut pienen iäisyyden jossain muodossaan Riikan mummun (siis äitini) puolelta. Sukurakkaalle esikoiselleni sopii sekin, että esi-isämme, karhunkaataja Martti Kitusen sukukirjasta löytyvät kaikki lasteni nimet: Riikka, Heikki ja Reetta.

Herkkyys ilmeni ja ilmenee tässä neidissä monin eri tavoin: lapsena iskän piti lähteä Riikan kanssa kesken pois Muumi-esityksestä, kun hirveä Mörkö pelotti. Saman koki mummi, joka vei Riikan katsomaan ”Kolmea iloista rosvoa” teatteriin. Ehkä rosvot olivat iloisia, mutta Riikka ei! Poishan esityksestä piti päästä, kun rosvot hyppäsivät lavalta yleisön joukkoon! Rauhaa rakastava Riikka on vieläkin ja valitsee myös leffansa sen mukaan.

Ehdin jo synttärilahjan antaa, joten luontoa kun rakastat, onnittelen Riikka rakas sinua tällä mummulan lemmikkikimpulla, jonka mummun iloksi keräsit (tai joku keräsi. Hymy. ) Onnea, onnea, mom with love.

skannaaminen0001-normal.jpg