Empatiaa ja rakkautta


Nuori avustajani kertoi murehtineensa kuinka minulle käy jos silmilleni tapahtuu jotakin? Sydämessäni läikähti. Toki olen joskus miettinyt itsekin, miten elämäni jatkuisi ilman näkökykyä? Tällä hetkellä olen neliraajahalvaantunut, mykkä ja puolikuuro mutta mikään vajavaisuuteni ei ole estänyt minua elämästä täyttä elämää.

Olen taitavien avustajieni ja tarkan näköni yhteispelillä kehittynyt taulukommunikaatiossani niin pitkälle, että käyn avustajieni kanssa kouluttamassa joka vuosi puhevammaisten tulkkeja. Minulta on lähtenyt kirjaintauluja aina Etelä-Afrikkaa myöten. Luennoillani ympäri Suomea opetan tauluni käyttöä mm. sairaanhoitajille. Kun olen myymässä kirjojani, lapset kurkistelevat uteliaina tulkkausta vanhempiensa selän takaa ja oivaltavat heti puheeni.

Se, että joku asettuu omaan asemaani, miettii elämääni, siihen kuuluvia rajoituksia ja jopa mahdollisia uhkia – koskettaa. Empatiakyky on kaunista. Toisin kuin ehkä luullaan, ihmiset ovat hyvinkin empatiakykyisiä. Usein pitämäni luentojen jälkeen ihmiset tulevat silmin nähden liikuttuneina ja kuulemastaan positiivisesti ällistyneinä juttelemaan kanssani. Useimmiten jännitys purkautuu halauksina, yleensäkin tarpeena koskettaa. Parasta on nauru, se kun ihmiset uskaltavat laskea leikkiä kanssani ja purkaa omia ahdistuksiaan minulle.

Luulen, että tarvitaan joku ääritapaus, että ihmiset tajuavat olevansa empaattisia. Oman itsensä tunteminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Jos minun elämäntehtäväni on aukaista ihmisten silmiä oman itsensä ja tunteidensa äärelle, olen etuoikeutettu. Omien tunteidensa oivaltaminen ja varsinkin niiden hyväksyminen voidaan heittämällä hyväksyä maailman seitsemän ihmeen joukkoon, vaikkapa Colosseumin tilalle. Rakkauden, empatian, liikutuksen ja surunkin näyttäminen tuntuu vielä olevan jotenkin paikkaan ja aikaan sidottuja, etenkin miehillä. Itkeä voi muuallakin kuin haudan äärellä. Mikä on kauniimpaa kuin rakkauden näyttäminen?

Suuresti ihailemani taiteilija Samuli Edelmann sanoi hiljan haastattelussaan: ”Voi kun kaikki ihmiset vaan rakastaisivat toisiaan”. Tavoitan hänen ajatuksensa. Viha ja katkeruus, kateus ja kauna joutavat romukoppaan. Inhimillisyys ja rakkaus siirtävät vuoria kun niille annetaan turvallinen kasvualusta. Olen huono siteeraamaan Raamattua, mutta Rakkauden kaksoiskäsky on aina ajankohtainen: ”Kohtele lähimmäistäsi niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan”. Kohdatessani uusia ja uusia kuulijoita, tämä lause seuraa sydämeen tatuoituna luentojani. Uskaltakaa ihmiset tuntea ja elää. Rakkaus voittaa lopulta aina.

Marja <3

rakkaus.jpg