Kun halvaannuin ja puhettakaan ei tullut eli kukaan ei tiennyt toimiiko edes ajatukseni, tutustuin ihan outoon tunteeseen: vihaan. En ole luonteeltani vihaaja.

Vihan tunne oli raivoisa. Se sekä söi sisintä että antoi sisua olla olemassa. Vihani oli kokonaisvaltaista, mutta ei siinä ollut oikein mitään järkeä ja melko pian rakkaus voitti vihan.

Rakastamista upeampaa tunnetta ei ole olemassakaan: rakkaus avasi silmäni sille tosiasialle, että onneksi minä olin se, joka meistä sairastui. Tiesin henkisen kapasiteettini ja olen aina ollut optimisti. Olisin varmaan luhistunut, jos tämä olisi tapahtunut jollekin rakkaistani.

Ensin tuntui, että joudun luopumaan kaikesta, mutta tämä toinen mahdollisuus avasikin aivan uuden pelikentän elämääni!

Olen nyt erityinen Marja. Se ei kuitenkaan ole minun tavoitteeni eikä haluni, että olen erityinen vain olemalla locked-in diagnoosini takia julkisuudessa. Ihan selkeä yritykseni on olla erityinen, vammastani huolimatta!

Haluan rikkoa rajoja ja ravistella: hei haloo, teen asioita, joita monet ”terveetkään” eivät tee. Siksi kerroin esim. kuntosalitreeneistäni. Nyt voin ilolla kertoa, että lisäsin +5kg rautaa jalkaprässiin ja tein silti ne 100 toistoa. Päälle fysioterapeuttini teki hyvät venyttelyt ja painoin helposti pään polviin!

WP_20140425_002-normal.jpg

WP_20140425_005-normal.jpg

Kun teen näitä juttuja, minulla on aina jokin tavoite. Tiedostan selkeästi, että haluan pitää lihakseni hyvässä kunnossa, jotta kroppani kestää vielä vanhanakin istumisen pyörätuolissa!

Huolehdin tarkasti oikeasta, puhtaasta ravinnosta, jotta en liho. Kuka minua sitten jaksaa yksin pukea seisten, jos annan itseni lihoa, niin että en itse ponnista itseäni jaloilleni? En tykkää, että minua jouduttaisiin pukiessa pyörittelemään sängyssä!

Kauneudenhoito on henkilökohtainen keinoni ruokavalion ohella pitää ihoni hyvänä. Aurinko on minun iholleni hunajaa. Sitä paitsi, haluan olla puhdas ja viehättävä. Minusta se on lähimmäisenkin huomioimista :)

En minä ihan huvikseni tuota kirjaanikaan kirjoittanut: halusin puhdistautua sisäisesti, saada ihmiset ajattelemaan hyvin monenlaisia asioita elämässä ja tietysti halusin aivotyötä itselleni. Minulla pitää koko ajan olla jokin projekti vireillä. En todellakaan aio dementoitua tylsyyteen.

Rakastan auttaa muita. Se piirre oli minussa vahvana jo pikkutyttönä. Isä ja äiti vallan uupuivat maatalon töihin. Nautin kipaista AIV-pönttöön tuorerehua levittämään, heinäpellolle tai muonituspuolelle. Nykyisin autan monia ihmisiä henkisesti, mutta tavoitteeni on tehdä koko ajan myös hyväntekeväisyyttä, eri projektein. Nyt on lasten vuoro!Ihailin prinsessa Dianan omistautumista hyväntekeväisyyteen. Ehkä lähtökohtamme eivät ole yhtä kuninkaalliset, mutta Lady Dianan vanavedessä on mukava kuvitella joskus kulkevansa :) Hänkin oli herkkä rapu-tyttö!

Eli mistä minä oikeastaan olen joutunut luopumaan? Luopuminen on myös kasvamista ja jos elämä saa erilaisia ulottuvuuksia, luopumisessa on aina saaminen läsnä…


Luonnosta en pysty nykyään nauttimaan kuten ennen, mutta suunnitelmat elävät!

WP_20131003_006-normal.jpg

Rakkaus on <3 Marja.