Elämä opettaa

 

 

Luettuani itseni luokanopettajaksi, erityisopettajaksi ja suoritettuani erilaisia Avoimen yliopiston opintokokonaisuuksia töitteni ohella – luulin hetken olevani hyvinkin hyvin koulutettu. Tuo luulo karisi lopullisesti noin kymmenen vuotta sitten, kun Elämän korkeakoulu tempaisi minut aloittelevien luokalle.

 

Oppiaineet ensimmäisellä luokalla olivat ankeat: miten pysyn hengissä, miten saan itseni ymmärretyksi ilman puhetta, miten hillitsen herkkyyteni, miten ja milloin annan raivoni purkautua? Piikkinä lihassani oli oppiaine nimeltä kärsivällisyys.

 

En väitä olleeni mikään mallioppilas, jos en ihan avutonkaan! Näin monen ihmisen romahtavan, luovuttavan ja reputtavan monissa aineissa. Se sai minut hetkellisesti erakoitumaan ja käpertymään omaan maailmaani.

 

Etenin hitaasti mutta varmasti luokalta toiselle. Rakastuin Elämän korkeakouluun siinä määrin, että käyn nyt vapaaehtoista kymppiluokkaa. Todistukseni on arvoitus: se julkistetaan Helsingin Kirjamessuilla, missä olen jo todistukseni saanut, kun tämä kolumni ilmestyy..

IMG_3385.jpg

Kuvassa kustantamo Myllylahti oy:n Messuosasto Kirjamessuilta. Takana yrittäjäpariskunta Niina With ja Lassi Junkkarinen.Edessä enkelini Iida Minkkinen.

En pelkää kritiikkiä, siitä voi aina oppia jotain uutta. En myöskään tarvitse ylistystä, sillä tehtyäni perusteellisen itsearvioinnin, luulen, että olen sinut kymmenen vuoden opintaipaleeni kanssa.

 

Viime metreillä olen saanut näpäytyksen oppiaineessa, jossa luulin vähän liikoja itsestäni. Kun julkisuus astui voimakkaasti elämääni, olin hetken sisäisesti lukossa: miten kohtaan kaikki toimittajat ja valokuvaajat? Minä, joka peräänkuulutan suvaitsevaisuutta ja ennakkoluulottomuutta, tajusin, että kauhulla odotin, että minut revitään ikävillä kysymyksillä kappaleiksi ja kohoan valtakunnan ykkösvammaiseksi, kaksoisleukoineni kaikkineen!

 

Nyt hävettää ennakkoluuloni. Minua on haastatellut ja kuvannut legioona ihmisiä, joille olen lämpimän kiitoksen velkaa kaikista hyvistä ja sympaattisista jutuista, mitä lehdissä ja televisiossa sekä netissä on vilissyt.

 

Häränpyllyä on heittänyt myös luuloni kustantajista! Ehkä minua ovat enkelit varjelleet, mutta kiitän sydämestäni omaa kustantajapariskuntaani, joka kustantamo Myllylahtena tunnetaan. Olen heidän ystävällisellä opastuksellaan oppinut elämästä taas ihan uuden ulottuvuuden: kirjailijan arjen ja juhlan! Odotin typerys taas haulikko kädessä jotain hirviötä, joka yrittää imeä minusta kaiken irti… Voihan Marja-pieni, opittavaa vielä riittää…

 

 Jätänkin teille haasteen: olkaa ennakkoluulottomia ja kohdatkaa minun maailmani 2.11. klo 15 tai 18 järjestämässäni hyväntekeväisyys/kirjanjulkistuskonsertissa Saarijärvi-salissa! Lipputulot ohjataan Uusi Lastensairaala 2017 projektille. Projektin vetäjälle, Anne Bernerille sanoin, että Saarijärvellä on sydän paikallaan!

 

Toivottavasti nähdään lasten asialla, Marja.