Mietin usein, minkälaista elämä olisi ilman värejä? Sokeutunut ihminen tietää tästä asiasta eniten. Näkeekö sokeutunut eri värejä? Minä en tiedä, ja toivon, ettei kukaan tästä miettimisestä loukkaannu. Yhtä mystistä minulle on punavihervärisokeus. Oma, rakas kummisetäni kärsi siitä, mutta vaatimattomaan tapaansa hän ei tehnyt asiasta numeroa. En myöskään suoraan kehdannut kysyä asiasta.

Olen tiettyjen värien ehdoton ihailija. Värien ihannointi tai ärsyttävyys liittyvät yleensä joihinkin mielialoihin, tilanteisiin tai muistoihin. En ole käynyt koskaan värianalyysissä. Jotkut värit yksinkertaisesti kutsuvat luokseen ja toiset vastaavasti työntävät pois luotaan. Niin kuin yleensäkin, luotan omiin tuntemuksiini ja pukeudun aina sen hetken tuntuman mukaan minua luokseen kutsuviin väreihin. Toisen ihmisen päällä saatan ihailla omaa inhokkiväriäni :)

Sininen edustaa minulle eri sävyissään vettä, taivasta, itsenäisyyttä ja mustikoita! Eihän vesi ole sinistä, enkä tiedä taivaastakaan, mutta pidän lähes kaikista sinisen sävyistä. Ehkä silmieni sinisyys saa sinisävyiset vaatteet sopimaan väreihini. Turkoosi on se herkkuväri johon silmäni aina vaatekaupoissa nauliutuvat! Vaikka merta sinänsä pelkään, siintää silmissäni ja mielikuvissani heti turkoosina hohtava meren pohjukka!

Tästä mielleyhtymästä pääsenkin sujuvasti valkoiseen. Joku miettii tässä kohdassa koulun värioppia, jossa kerrottiin, että valkoinen ei ole väri. Minulle tuo tieto on hyödytön: rakastan valkoista, luonnonvalkoista ja vaaleaa. Synnyin tummahiuksisena, mutta murrosikään asti olin pellavapää. Iän ja lasteni myötä hiukseni ovat tummuneet rajusti. Sitä en näytä ikinä kenellekään, sillä tunnen olevani vaaleahiuksinen. Valkonen symbolisoi minulle puhtautta, raikkautta ja kauneutta. En tiedä miksi, mutta vaaleat vaatteet päälläni tunnen itseni kevyeksi!

Punainen, vihreä ja keltainen saavat minut voimaan lähes pahoin itselläni. Muistan aina, kuinka vihasin lapsena punaista anorakkiani, sillä kauimmainen naapurini, ihana Fanny-täti alkoi kutsua minua Punahilkaksi! Luin paljon lapsena satuja, mutta Punahilkka ei iskenyt minun satugenreeni sekään. Punaista ihailen varauksetta tummatukkaisilla ihmisillä. Jouluun tuo väri liittyy. Siinä ehkä syy miksi tontut lentävät kaappien kätköihin heti, kun joulu on ohitettu.

Vihreä on luonnon väri. Henkeä salpaa alkukesän vehreys mutta en muista ostaneeni IKINÄ mitään vihreää vaatetta. Harvoin ihailen vihreää kenenkään päällä. Syytä en tiedä, mutta juuri nyt tuli leikkaussali hoitajineen mieleen..

Keltainen ei ole minulle kultainen. En edes viitsi sanoa, mitä siitä tulee mieleen :) Olen omistanut hailakan keltapohjaisen kukkamekon, joka teki Venetsiassa tepposet: tuulenpuuska nosti helmat korviin! Siihen päättyi sen päivän Venetsia-tour:)

Oranssi on väri, josta välillä pidän, esimerkiksi kodin sisustuksessa. Tämä väri on kuitenkin myös sellainen, joka alkaa äkkiarvaamatta ärsyttää! Appelsiinikin pistetään siinä vaiheessa piiloon näkökentästäni :)

Musta on monen suosikki. Tiedän kyllä, että musta väri laihduttaisi, mutta minua se ankeuttaa: suupieleni kääntyvät alaspäin ja silmäpussit loistavat kuin bulldogilla.. Ei ole minun juttuni..

Pinkki saa minut iloiseksi jo pelkästä ajatuksesta! Se kummasti nuorentaa tai niin minusta tuntuu..

Lila on minulle hyvä, voimakas väri, vaikka se tuokin liturgiset värit mieleeni.

Harmaata rakastan, mutta vain talvisin. Ruskean sävy ratkaisee aina pidänkö vai hylkäänkö vaatteen ja ruskea toimii minulla enemmänkin tehostevärinä, esim. kaulaliinassa.

Kaiken tämän vuodatukseni päätteeksi huomasin, että taulujani katsellessa värisilmäni lepää hyvinkin monenlaisissa värimaailmoissa.. Kaikki ei tässäkään asiassa ole vain mustaa tai valkoista :)

Väri-iloa, Marja Venetsian muistoissa :)