"Elämä on kaunis sille, joka tahtoo nähdä sen rikkauden "

Kaipaan entistä, ehkä 60- ja 70- lukua. Tuntuu, että kaikkea on nykyään liikaa tyrkyllä. Minua on alkanut jopa ärsyttämään tämä tekninen kilpavarustelu.. Voidaanko tässä oikeasti puhua lamasta - miltä se kuulostaa esim. Afrikassa? En  itse kehtaisi sanoa ääneen monessakaan maassa että meillä on lama Suomessa.. Lähtökohtaisesti - kuilu eri kulttuurien välillä on aina ollut ja tulee kenties olemaan, mutta mikä lopulta riittää ihmiselle?

Olen kai huono esimerkki itsekin, mutta jokin on saanut minut esim. vähentämään kaupoissa ravaamista. Se alkoi viime jouluna, kun  mietin lasteni joululahjoja ja totesin mielessäni, että EN KEKSI, mitä ostaa! Nuorilla on jo tuossa iässä kännykät, tietokoneet, digikamerat.. APUA! Minä itsehän niitä olen ollut hommaamassa.. omat telkkarit ja osalla omat stereot.. joopa.. Nuoret niitä eivät ole "vaatineet", sitä on vaan halunnut heidän pysyvän "ajan hermolla"...

Vähempi on joskus enemmän. Eräs lapsistani on jo kolmena jouluna toivonut vain kaksi toivetta: suklaata ja villasukat smiley. Ne hän sai ja viime jouluna mietin tarkasti, mitä ostin. Kaikkien yllätyslahja oli Kirkon ulkomaanavun "toisenlainen joululahja" : yksi nuoristani osti koko kylälle Afrikassa muutaman  päivän juomaveden, toinen viikon ruoat kylälle ja kolmannen osuus meni rauhan turvaamiseen (ei aseisiin). Olohuoneeseeni laskeutui lämmin, yllättynyt hiljaisuus, jonka rikkoi erään nuoreni toteamus: "aika hieno olo, että tiedän lahjoittavani nälkää näkeville ruokaa ". Siitä kehkeytyi mielenkiintoinen keskustelu, joka sopi joulun herkkään tunnelmaan.

Toki elokuvalippupaketit, vaatteet, dvd:t, ym. kelpasivat nekin, mutta hetken oli voittaja-fiilis..enlightened
 

Mistä tuo alun 60- ja 70- luku sitten tulivat mieleeni? Nyt kun kaikkialle tunkee 3D-elokuvia ( 3-ulotteisella tekniikalla ), Steven Spielbergin "maailman kallein " sarja Terra Nova puskee ryminällä olohuoneisiin, kanavia on montakymmentä, vain HD on jotain... plääh! Haluanko minä oikeasti tämän jatkuvan? Pysäyttää en voi kuin itseäni.. Kaipaan sitä aikaa kun jännityksellä odotin saanko luvan käydä naapurissa katsomassa Tarzanin - se kun tuli kakkoselta ja meillä oli vain ykkönen. En muista KOSKAAN katsoneeni päivällä telkkaria.. Liekö lähetyksiä edes tuli päivisin tuolloin mustavalkoaikaan?  Muuten elämän pieniä valopilkkuja olivat perheen yhteiset katseluhetket, kun esimerkiksi suomalaiset mittelivät voimiaan erilaisissa urheilukilpiluissa - puhtaasti ilman dopingia - niin tahdon uskoa.. Kotikatsomossa oli tunnelmaa smiley Vain äiti poistui välillä kokkaamaan meille herkullisia lihapiirakoita tai muuta "kisaruokaa" Lauantaisin saunan jälkeen oli aina herkkuhetki: mieleeni on jäänyt iso kulho ihania viinirypäleitä, joista sitten tapeltiin veljien kanssa, kunnes rypäleet jaettiin yksi kerrallaan. Limsaa en muista juoneeni, eikä sipseistä ollut tietoakaan !

Ensimmäiset jogurtit olivat elämys.. Vanhempani saivat tilata niitä suoraan meijerin kautta ison määrän kerralla ja se oli luksusta ! Muistan vain kaksi makua: mustikka ja mansikka, mutta eipä sitä muusta tiennytkään..

Teknisiä vempeleitä oli niukasti, mutta reipasta tekemistä sitäkin enemmän wink.. Minä kaipaan tuota hallittavissa olevaa yksinkertaista maalaiselämää, mutta muututtava on ajan myötä - sen oivalsivat jo kivikauden ihmiset ...blush...

Kevättä rinnoissa, Marja.