Kiertäessäni luennoimassa nyt viidettä vuotta Suomea ristiin rastiin, esille nousee lähes poikkeuksetta kysymyksiä voimavaroista. Mikä auttoi minua selviytymään toivottomalta näyttäneessä tilanteessa, kun halvaannuin ja menetin puhekykyni vuonna 2004? Millä lihaksilla organisoin mittavia hyväntekeväisyystapahtumia pyörätuolista käsin? Miten kamppailin itseni kirjailijaksi? Miten jaksan valmistaa ja toteuttaa luentoja sekä reissata ympäri Suomea? Nuo kaikki ovat asioita, joita en itse ollut edes miettinyt ennen kuin niistä alettiin kysellä. Huomaan, että ihmisillä on tarve nostaa minut jonkinlaiselle jalustalle, jota itse vierastan. Siksi raotan varsin tavanomaisia voimaantumiskeinojani.

Sairastuin, hoito viivästyi ja tein kuten monet muutkin ihmiset eri tragedioissa - taistelin. Onneksi minulla oli iso tukijoukko ystäviä ja läheiset rakkaani. Uskon, että heidän ajatteleminen kurjimpina hetkinä pelasti alussa henkeni. Tämän yritän muistaa joka päivä. Jos en muuten pysty välittämään rakkauttani, ainakin siunaan heidät joka iltarukouksessani.

Sisukkuuden sain jo äidinmaidossa. Tyhjänvalittajille ummistan järjestelmällisesti korvani. Mitä useammin vastoinkäymiset minua elämässä kohtaavat, sitä tiukemmin voimaannun, sisuunnun ja taistelen. Ei sisukkuus kuitenkaan ole ihmisessä valmiina. Sitä pitää harjoittaa itsessään läpi elämän. Liikunta toimi ja toimii edelleen omalla kohdallani voimaannuttajana.

Kehitin kauan sitten itselleni mielikuvaharjoitteita, joihin keskittymällä saan esimerkiksi kivun ulkoistettua. En siis ulise hierojan kynsissä tai maksa turhista puudutuspiikeistä. Nämä ovat siis minun keinojani kestää henkistä tai fyysistä rasitusta. Kehon tuntemukset ovat kuitenkin hyvin erilaisia eri ihmisillä. Myös psyykemme toimivat eri tavoin, joten mitään Niksi-Pirkkaa en yritä kirjoittaa.

Huumorin keinoin rentoutan itseni. Joka päivä on monia tilanteita, joista voin joko ärsyyntyä tai hymyillä itsekseni. Nipottamalla pilaan sekä oman että jonkun muunkin päivän. Kun osaan nauraa itselleni, selviän monesta täpärästäkin tilanteesta. Tilannekomiikan koen herkullisimmaksi.

Kyky olla oma itseni on ehkä suurin voimavarani. Yritän olla armollinen itselleni, säilytän omat arvoni ja luotan, että elämä kantaa. Ei minun tarvitse tietää kaikkea, eikä edes olla joka asiasta jotain mieltä. Saan vaihtaa mielipidettäni ja tehdä virheitä, kuten meistä jokainen. Olen oppinut, että jokainen on lopulta oman onnensa seppä. Raudan ollessa kuumaa taothan sinäkin, omilla voimavaroillasi?

Kevättä odottaen, Marja :)50900036_10216225295122872_1067974387296