Tämä kolumni julkaistiin paikallisessa Sampo-lehdessä to 29.1.2015, kun viiletin jo tukka putkella, yhden pysähdyksen taktiikalla Eduskuntatalolle :) Siitä vierailusta kirjoitan viikon päästä! Sain korkattua Herajärven koulujen kolmen luokan vierailut juuri edellispäivänä ja täytyy sanoa, että lasten vilpitön kysely, kiinnostus tilastani ja lämpö, jota sain kohdalleni kannustaa minua jatkamaan työtäni lasten eteen! Voi rakkaus, miten heidän vilpittömyytensä kosketti: " Onko tylsää olla pyörätuolissa?/ Miten selviät rappusista?/ Mikä on lempipizzasi ? :)

Kevättä kohti


Niin upea kuin viime vuosi olikin, kutkuttaa jo suunnata katse tulevan vuoden haasteisiin. Olen ällistynyt, miten esikoiskirjani ” Häivähdyksiä – erityinen elämäni mullisti elämäni… Kirjani ansiosta tapahtuu nykyisin yllättäviä asioita: saan kutsuja hyvinkin erilaisiin tapahtumiin ja seminaareihin. Muutenhan se ei niin erikoista ole, mutta sadan prosentin invalidina, mykkänä outolintuna tämä maistuu hunajalta!


Päästä tekemään taas töitä kanssaihmisten joukkoon, se on se juttu minulle. Tarjolla on töitä enemmän kuin pystyn ottamaan vastaan, sillä liikkuuhan mukanani aina avustaja ja tulkki, joten kaiken organisoiminen on pieni palapeli, mutta intohimoni on ratkoa elämän pikku yhtälöitä.


Pääsen vihdoin sen asian pariin, jonka koen jotenkin opettajana, äitinä ja ”vuoden keskisuomalaisena” tärkeäksi, haasteelliseksi mutta positiiviseksi ”velvollisuudekseni”. Yrittänyttä ei laiteta: haluan antaa panokseni koululuokissa kiertämällä. Puhun lapsille ja nuorille teemalla ”Erilaisuuden kohtaaminen ja sietäminen”. Minua oudompaa saa etsiä!


Koulukiusaamista on kaikkialla ja hyvin monimuotoisena: Kiusaaminen voi olla esimerkiksi tönimistä, lyömistä, haukkumista ja pilkkaamista, seurasta pois sulkemista, ilkeitä puheita – mitä tahansa sellaista, jolla pyritään vahingoittamaan tai loukkaamaan toista. Kiusaaminen merkitsee usein kiusatun eristämistä luokan tai ryhmän ulkopuolelle. Sosiaalinen media tuo omat haasteensa.

En leiki asiantuntijaa – kunhan yritän parhaani, erilaisuuteni likoon pistäen. Syyllistämisellä ei saada kuin vahinkoa aikaan. Sen sijaan yhteistyössä on voimaa: haastankin kaikki vastuunsa tuntevat kuntalaiset edes positiivisen ajatuksen tasolla rakentamaan Saarijärvestä esimerkillistä kaupunkia lastemme ja nuortemme turvalliselle opiskelulle.

Asia ei ole uusi. Kiusaamista on aina ollut ja koulut, vanhempainyhdistykset sekä vanhemmat ovat kautta aikojen tehneet paljon kiusaamisen kitkemiseksi. Silti: näinä aikoina nuorten jatkoelämän haasteet koulun jälkeen vaan tiukentuvat ja hyvä itsetunto on kovaa valuuttaa nuorten aikuistuessa. Näkisin, että mitä turvatummin peruskoulutus läpäistään, sitä rohkeampi nuori on etsiytymään terveesti ja itsenäisesti eteenpäin!

Näen asian myös kansantaloudellisesti: masentunut, syrjäytynyt nuori on tulevaisuuden osaajien haaskausta! Valitettavan usein jäljet johtavat hyvinkin kaukaisiin kokemuksiin, joista koulukiusaaminen on yksi. Pitkä ja yhteiskunnalle kallis toipuminen voitaisiin monissa tapauksissa hoitaa ennakoivasti, jo koulussa.

Tulin itse kaapista ulos erilaisuuteni kanssa jo vuosia sitten. Tie oli minullakin alussa ankea: en kuulunut joukkoon.

Ihmeitä en lupaa projektissani, mutta uskon niihin!

Lämmöllä, Marja.

MTRISEMA19x17_PUN.jpg