Tiedän jo, että ihanan Suomen marraskuu ei ole minun juttuni. Siispä tilasin jo elokuussa Hua Hinin Heikiltä talon kolmeksi viikoksi marraskuulta Thaimaan aurinkoon…
Tämä Hua Hinin ”koti” on  kaunis, 3mh +oh +k +3ph:tta sisältävä kaunotar, upeine veistoksineen, tauluineen
,
täydellisine kodinkoneineen, laajakaistalla ja uima-altaalla. Huoh. Siivooja kävi pari kertaa viikossa  ja loma saattoi alkaa levollisin mielin cheeky.
TÄYDELLISTÄ !!!
Suomen päässä lähtöselvitys sujui jotenkin epäilyttävän helposti : edes lentolippuja ei kysytty… Istuin ihan kevyesti 9 h lentokoneessa  – käytännössä samassa asennossa – niin on istumatila mitoitettu pieneksi. Eipä siinä pahemmin taukojumppaa sovi tekemään. Luoja varjeli minua tällä kertaa satakiloiselta (yleensä )mieheltä joka vääntää heti penkin nupit kaakkoon ja käytännössä kuorsaa kuola valuen jalkojeni päällä koko matkan, nimimerkillä ”kokemusta on …”
Bangkokin kuumuus iski ällikällä, sillä en ehtinyt kentällä vaihtaa asustetta.. Vähänkö hävetti säärystimissä ynnä muissa talvikamoissa aloittaa puolitajuton bussisessio kohti Hua Hiniä. Neljä tuntia se kaupassakäynteineen vei ja sitten tuttu Heikki jo toivottikin meidät tervetulleiksi ”Orchid Villaan”. Taloa ympäröi joka puolelta kaunis, hyvin monimuotoinen- ja sävyinen kukkaloisto !


 
Tämän vuoden Thaimaan ”koti” pelasi kuin unelma. Vain astianpesukone yritti aluksi antaa ”lisävirtaa” – mutta sitä tuntui riittävän itselläkin. Emme jääneet odottamaan sähköiskuja, vaan korjaaja saapui kuin ajatus.
 
Talomme sisäpihalta oli ihana näkymä vuorille. Vähän taloa kiertävät sähkölangat mietityttivät alussa – ja totuuden nimessä myöhemmin vähän enemmänkin…
 
Sitten alkoi se jokavuotinen ”oikean” taksin metsästys… Milloin takaluukku oli niin pieni, että pyörätuoli piti purkaa atomeiksi, milloin takaovi ei auennut tarpeeksi, jolloin siirtotilanteessa olin korva avustajan suussa (tai päinvastoin) päinvastoin) tai taksi oli maasturi – jonne minun kelkkominen oli hmm. sekä haastavaa, hullunkurista ja hivenen riskialtista – kaikille. Persumus vaan vilahti ja hämillinen taksimies keräili tippuneita kenkiä ja veteli reisiin asti kohonnutta mekkoani hätäpäissään alaspäin. No, se oikea löytyi aikanaan tai juuri sopivalla hetkellä! Satunnainen matkailija nimittäin päätti kulkea vaikka Tuk-tukilla jos taksiä ei löytyisi…
 
Tämä reissu oli lähes joka tavalla poikkeuksellinen ! ”Normaalia siinä oli mielettömän ihana aurinko…

 
…tajuttoman hyvä ruoka
 
… ystävälliset, jo osittain  tutut ihmiset
 
… täyskaistat ostosreissut

 
… kiireettömyys = hermojen lepuutus (aika aikansa …)
 
…hyvä henki
 
talon oma gekko!
 
Ja sitten!!!
Koska Satunnainen matkaaja ei ole vieläkään täysin palautunut ”pikku loman” joka käänteestä, listaan tähän nyt muutaman ”ei niin normaalin reissumuiston” :
 
TOP 5: Kului 3 päivää ja yksi meistä sairastui nähtävästi Suomesta mukana tulleeseen influenssaan : kuume nousi, yskä, heikko olo jne.. Leiriimme julistettiin ”hätätila”. Sairastunut määrättiin kovalle lääkekuurille, maski kasvoille, karanteeni omaan huoneeseen ja meille lopuille tartuntavaara n. 2 vkoksi! Pienehkö paniikki yritti iskeä, kun huoli ja epätietoisuus kaikkien tilasta pisti tarkkailemaan joka yskäisyä… Lisäksi olo oli sekainen : toisaalta piti pysytellä kaukana tartuntavaarasta, mukaan lukien talo – toisaalta oli pikkusyyllinen olo, kun ei pitänyt seuraa potilaalle.

Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut, sillä varaa ei ollut sairastua!

 
Paskanakki : yritin pöläyttää jonkun enkeleistäni pikahälytyksellä Thaimaaseen, siinä ymmärrettävästi onnistumatta, ostin epähuomiossa Hua Hinin kalleimman konjakkipullon sisäiseksi desinfiointiaineeksi, talo desinfioitiin, ulkoilimme koko alkuloman, tauti jatkui ja jatkui ja lopputulos oli 6 tunnin nesteytyksen jälkeen äkkilähtö Suomeen… Luultavimmin ainoa oikea ratkaisu tässä tilanteessa… Eiku uusi työnjako, uudet sovitut ”pelisäännöt”, uudet suunnitelmat ja uudet kujeet !
 
TOP 4: Pyörryin. Siis olin taju kankaalla – aikaa en osaa sanoa. Paikka oli kylpyhuone ja syy hapen puute ja jalkojen hetkellinen verenkiertohäiriö.  Muut säikähtivät – minua nauratti, sillä se oli vain pyörtyminen, ei muuta !
 
TOP 3: Salama iski eräänä aamuna kuin sarjatulta päästäni kahden metrin päässä kasvavaan palmuun. Sänkyni päädyn ja palmun väliin jäi talon ulkoseinä ja ruohikkoa. Epäilimme ensin muuntajaa tai sähkölankoja, jotka runsaslukuisesti meitä piirittivät, mutta palmun polttojälki ehkä osui oikeampaan. Se oli siis vain surkea salamanrääpäle, kun ei pahempaa saanut aikaan! Hyvä herätyskello se silti oli : uni ei edes aikonut tulla enää…
 
TOP 2: Ihana viimeinen aurinkoallasaamupäivä alkoi. Mietin aurinkotuolilla silmät kiinni mennyttä iki-muistoista lomaani, kotimaan rakkaita ja tulevaa, pitkää kotimatkaa… Hätkähdin rajusti korvia vihlovaa helikopterin ääntä. Se musta hämähäkki näytti pelottavalta , kuin sotakalustolta ja vei melkein bikinit päältä – niin matalalla se lensi. Hetken päästä toinen. Sitten kolmas. Mielessäni kävi heti jokin aavistus (niin monessa katastrofissa olen jo matkoillani ollut mukana). Lähdin jollain tekosyyllä nettiin ja siellähän se luki : ”17 000 poliisia on kerätty taltuttamaan hallituksen vastaista mielenosoitusta Bangkokissa ”… Puhuttiin poikkeustilasta ja poliisin oikeudesta julistaa ulkonaliikkumiskielto, sulkea teitä… jne.. Tietty, meidän lento lähtisi seuraavana aamuna Bangkokista… kai…
Vähän siinä ehti käydä kaikenlaisia perhosia vatsassa, mutta purimme leirimme päättäväisesti ja pähkäilimme pinkeiden matkalaukkujemme kimpussa…
 
TOP 1: Vaan mikäpä meitä odottikaan : HEMMETIN LOPPUHUIPENNUS BANGKOKIN LÄHTÖTARKASTUKSESSA!!
Olin huolella (ja hitot!) valmistautunut lähtötarkastukseen keräten kaikista naurettavistakin asioista lääkärintodistuksen, tehdäkseni JOTENKIN ymmärretyksi, miten saatan olla pyörätuolilla Thaimaassa.
Ei helvata, lähdimme n. 01.30 Hua Hinistä pikkubussilla lentokentälle. Matka sujui torkkuen ja lennon oli määrä lähteä klo 9.15.
Olimme n. 05-05.30 jo kentällä – iloitsimme, kun aikaa jäi reilusti. Meidät ohjattiin lähtöselvitystiskille ja sitten se alkoi (ymmärtäkää – en jaksa käydä kuin pääkohdat siitä traumasta läpi) :
 

  • lääkärintodistus ei päde suihkutuoliin (tähh?)
  • mihin suihkutuolia tarvitaan ?  (no ei mihinkään kun oleskelee 3 vkoa +35 asteen Thaimaassa !!)
  • miten minut suihkutetaan? (Ugh…)
  • virkailija arvioi tuolia kuin POMMIA
  • puheluita sinne ja tänne
  • väkeä ramppasi vahtaamassa
  • mikä minua vaivaa ? (NO LUE NE PAPERIT!!)
  • onko päässäni jotain vikaa…vikaa…vikaa ? (KENENKÄ PÄÄSSÄ TÄSSÄ VIKAA ON??)
  • olenko avustajan äiti? ( NO EN !!)
  • mikä sitten?
  • avustaja erehtyi sanomaan ”ystävä” ja sai säälivän kysyvän katseen osakseen ” oletko sinäkin hullu ” ?
  • puheluita
  • miten siirrytte koneeseen ( ensimm. järkevä kysymys!)
  • luetelkaa osat, jotka tulevat koneen sisään…
  • pyörätuoli oli tässä vaiheessa kuin joulukuusi, merkattu miljoonalla lapulla
  • uupuneina odotimme, kun se virkailija luki JOKAIKISEN sivun minun kansiostani, lähtien avustajien tuntilapuista…
  • vaikea arvioida, kuinka kauan lähtötarkastus kesti.. tunnin? Puolitoista?
  • joku lähti lykkäämään lopulta tuoliani ja siis olin kyydissä!
  • sitten hän pysähtyi ja yritti sönköttää englanniksi : ”only one” ja tarkoitti, että VAIN YKSI AVUSTAJA saa tulla mukaani turvatarkastukseen…
  • löin jarrut pohjaan ja aloin hiiltyä – porasin katseellani ehkä reiät kirjaintauluun kun sanoin: ”Olemme ryhmä. Tarvitsen molemmat!!
  • poikaparka näki taulun taatusti ekaa kertaa elämässään, eksynyt ilme kasvoillaan soitti jonnekin ja yhtäkkiä PÄÄSIMMEKIN turvatarkastukseen…
  • sinne terroristien ERIKOISTURVATARKASTUKSEEN…
  • no, pikkarit sai pitää … (VITSI, VITSI ), mutta kengätkin läpivalaistiin, minut ja tuoli ”kopeloitiin” viimeisen päälle.
  • eikö perhana PUHELIN SOINUT! Poika ojensi sen avustajalle, jolta ystävämme ”lähtöselvitys alkoi tykittää : miten aion syödä lentokoneessa? (lääk.lausunnossa luki, että ruokani soseutetaan…)
  • täytyy sanoa, että olin NIIN KYPSÄ MARJA, että kuulette kyllä sen hetken ajatukseni...
  • Poika lykkäsi minut jonnekin tax-freen ulottumattomiin (mehän EI haluttukaan ostaa mitään, ei toki) -eipä silti, hyvä kun vessaan ehdittiin ennen lentoa!
 Lentokoneessa SELKEÄSTI joka lentoemo tiesi minut… -” lähtöselvitys” oli tiedottanut.
 
Lennosta kehkeytyi pikku ”jännitysnäytelmä”, mutta asenteella 11 h lennettiin!
 
LUULEN, ETTÄ ENNEN JOULUA EMME TAPAA, JOTEN RAKKAUDELLA LÄMPIMIÄ JOULUAJATUKSIA, Marja.
 
 
 ­