YLISTYSLAULU ELÄMÄLLE
15.7.1962 - 47 vuotta sitten, lähdin suoraan heinäpellolta syntymään Virtain sairaalaan. Naapurin ystävällinen kuskimies sai kätilöltä onnittelut ”niin isänsä näköisestä lapsesta”! Sunnuntailapsen koominen, rikas ja rakas elämä alkoi …Tässä runo, jota rakastan – sillä siinä on tiivistetysti koko elämänfilosofiani .
Tänään,
kun auringon kuumat ja häikäilemättömät
hyväilyt
jälleen kerran ovat heränneet eloon
koko luomakunnan,
ja maailma on räjähtänyt täyteen
luomisen rajua riemua,
juuri tänään
tahtoisin laulaa ylistyslaulun
Sinulle Elämä
Tahtoisin laulaa
lasinkirkkaan laulun,
jonka sävel soisi kuulaana ja kauniina
niin kuin mustarastaan huilu
himmeässä kesäyössä.
Tahtoisin laulaa näin:
rakastan sinua, Elämä,
rakastan sinua silloin, kun sinä annat,
kun ruhtinaslahjojesi runsaus
ryöppyää ylitseni,
kun ilo, hellyys, ihmisen läheisyyden
lämpö,
lankeavat osakseni,
ja sydämeni on kevyt ja onnellinen.
Mutta tahdon oppia rakastamaan sinua
silloinkin, kun sinä otat,
kun vaadit takaisin jonkun lahjoistasi,
kun kiellät jotain keskeistä,
jotain, jota ilman on autiota elää,
tai pakotat minut hyväksymään
kipeää tekevien jäähyväisten välttämättömyyden.
Sillä saaminen ja luopuminen,
tuleminen ja lähteminen,
alku ja loppu,
kaikki ne kuuluvat sinun kuvaasi, Elämä
ja siksi tahdon tänään kiittää sinua kaikesta,
itkusta ja naurusta,
ilosta ja tuskasta,
rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta,
kukkimisesta ja kuihtumisen kivusta,
sillä katoamisen ja kuolemankin varjon alla
täyttää sydämeni riemuitseva kiitollisuus:
olen saanut olla ihminen.
Lämmöllä KesäMarja.
Kommentit