YLISTYSLAULU ELÄMÄLLE Hymy

 

15.7.1962  -  47 vuotta sitten,  lähdin suoraan heinäpellolta syntymään Virtain sairaalaan. Naapurin ystävällinen kuskimies sai kätilöltä onnittelut ”niin isänsä näköisestä lapsesta”! Sunnuntailapsen koominen, rikas ja rakas elämä alkoi …Tässä runo, jota rakastan – sillä siinä on tiivistetysti koko elämänfilosofiani Nauru.

 

Tänään,

kun auringon kuumat ja häikäilemättömät

hyväilyt

jälleen kerran ovat heränneet eloon

koko luomakunnan,

ja maailma on räjähtänyt täyteen

luomisen rajua riemua,

juuri tänään

tahtoisin laulaa ylistyslaulun

Sinulle Elämä

 

Tahtoisin laulaa

lasinkirkkaan laulun,

jonka sävel soisi kuulaana ja kauniina

niin kuin mustarastaan huilu

himmeässä kesäyössä.

 

Tahtoisin laulaa näin:

rakastan sinua, Elämä,

rakastan sinua silloin, kun sinä annat,

kun ruhtinaslahjojesi runsaus

ryöppyää ylitseni,

kun ilo, hellyys, ihmisen läheisyyden

lämpö,

lankeavat osakseni,

ja sydämeni on kevyt ja onnellinen.

 

Mutta tahdon oppia rakastamaan sinua

silloinkin, kun sinä otat,

kun vaadit takaisin jonkun lahjoistasi,

kun kiellät jotain keskeistä,

jotain, jota ilman on autiota elää,

tai pakotat minut hyväksymään

kipeää tekevien jäähyväisten välttämättömyyden.

 

Sillä saaminen ja luopuminen,

tuleminen ja lähteminen,

alku ja loppu,

kaikki ne kuuluvat sinun kuvaasi, Elämä

ja siksi tahdon tänään kiittää sinua kaikesta,

itkusta ja naurusta,

ilosta ja tuskasta,

rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta,

kukkimisesta ja kuihtumisen kivusta,

 

sillä katoamisen ja kuolemankin varjon alla

täyttää sydämeni riemuitseva kiitollisuus:

olen saanut olla ihminen. Cool

Lämmöllä KesäMarja.