Kommunikaatio

Yli kaksikymmentä vuotta sitten sanoin viimeiset sanani. Verbaalisesta lahjakkuudestani tuli silmänräpäyksessä heikkous, joka vaikeutti elämääni olennaisesti neliraajahalvauksen bonuksena. Oli ällistyttävää huomata, miten silloinen puhumattomuuden tilani todettiin vain ”tilanteeseen kuuluvaksi” ja ihmisyyteni yritettiin sivuuttaa senhetkisten vammojeni varjolla.

Mietityttää. Nykyään en edes muista, että en ”puhu”. Tunnen olevani jatkuvasti äänessä, joskaan en perinteisesti. Pleksinen kirjaintaulu ja sillä tulkkaava ihminen vierelläni puhun asiani kuin kuka tahansa. Hitaampi puhetapa saattaa olla joidenkin mielestä vaivaannuttavaa kuunneltavaa. Onhan siinä heikkoutensa, mutta jotain positiivistakin. Kommunikoidessani tiedostan mitä sanon. Kyseinen taito tuntuu tänä päivänä puuttuvan jopa joiltakin valtionpäämiehiltä. Tarjoan seuraavaksi kommunikaatioluentojani rapakon taakse ja aika lähelläkin vaikuttavalle diktaattorille.

Jo jonkin aikaa olen otsa rypyssä seurannut televisiossa viliseviä oikeinkirjoitusvirheitä. Yhdyssanavirheet ovat niistä tyypillisimpiä, mutta sekaan mahtuu iso joukko silkkaa sanojen väärinkirjoitusta. Mitäpä väliä niillä tavallisten ihmisten kirjoituksissa on, mutta media saisi pysyä lestissään! Tällä hetkellä valtaisa joukko nuoria valmistautuu ylioppilaskirjoituksiin. Äidinkielen arvosana vaikuttaa jokaiseen jatko-opiskelupaikkaan. Oikeinkirjoitus on iso osa äidinkielen koetta. Mitä merkitystä on koko kouluajan kestävällä oikeinkirjoituksen pänttäämisellä, jos sillä tähdätään vain kokeen läpäisemiseen?

Vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidot eivät kehity itsekseen. Niitä tulisi harjoitella yhä enemmän. Keskustelutaito typistyy helposti kännykällä lähetettäviin hymiöihin. Niiden erilainen tulkitseminen on tyypillistä eri sukupolvien välillä, eikä viestittely muutenkaan korvaa rehellistä keskustelua, johon kuuluu sekä puhuminen että kuunteleminen. Mistä nuoriso saa malleja keskusteluun, jos kodeissa ei keskustella? Ei ainakaan poliitikkojen huutokonserteista, jossa ainoa päämäärä on toisen lyttääminen ja oman asian julistaminen. Tulossa olevat vaaliväittelyt tarjoavat valitettavasti tätä itsekästä vuorovaikutusta taas yllin kyllin.

otsahiiri.jpgHeräsin surullisena tähän aamuun. Katsoin iltauutisissa tyrmistyneenä, kuinka maataan sotilaalliselta hyökkäykseltä puolustavan presidentin päälle hyökättiin verbaalisesti epäreilulla ylivoimalla, muka rauhaa neuvotellen. Narsismi nosti päätään ja hävyttömäksi lopuksi koko maailman edessä tätä lynkkausneuvottelua kutsuttiin televisioshowksi. Minua kuvottaa ja pelottaa se kommunikaatio, mitä maailma tällä hetkellä tarjoaa. Elämä ei saa olla pelkkää diileihin pakottamista. Puhukaa ihmiset toisillenne kunnioittavasti!