Haluan julkaista kouluvierailujuttuni Karstulan Rantakylän kyläkoululta, sillä sitä on pyydetty minulta paljon. Juttu oli "Viispiikkisessä", joka on Karstulan paikallislehti. Nostalgiseksi jutun tekee se, että tällä koululla kävin viimeisenä työpäivänäni ennen sairastumistani v. 2004. Saarijärvellä toimin vuosia rakkaan kollegani, Hanna Jukkalan rinnakkaisluokan opettajana monia vuosia. Hanna on nykyään Rantakylän koulun johtaja ja tämä juttu on 1.-2. luokalta. Hanna opetti aikanaan 4 vuotta myös omaa poikaani. KIITOS!

 

KOULUVIERAILU

Karstula

Anne Mietala

Maailman pienin hiiri on hopeinen, ja se istuu saarijärveläisen Marja Korhosen otsalla. Otsahiiri on tärkeä apuväline Korhoselle, joka menetti puhe- ja liikuntakykynsä kokonaan toistakymmentä vuotta sitten aivorunkoinfarktin seurauksena.

– Otsahiiren avulla pystyn käyttämään tietokonetta. Teillä on vikkelät sormet, minulla on vikkelä otsa, Marja Korhonen kertoo sanomatta ääneen sanaakaan.

Marja Korhonen vieraili viime viikolla Karstulassa Rantakylän koululla. Koska hän ei pysty itse tekemään juuri muuta kuin liikuttamaan päätään, käyttämään silmiään ja hymyilemään, mukana vierailulla oli hänen henkilökohtainen avustajansa ja ”äänensä” Iida Minkkinen.

He juttelevat keskenään käyttämällä läpinäkyvää kirjaintaulua. Se toimii siten, että Korhonen kohdistaa katseensa tiettyyn kirjaimeen taulussa, jolloin Minkkinen osoittaa sitä sormella. Jos kirjain on oikea, Korhonen räpäyttää silmiään . Jos samaa kirjainta on kaksi, Korhonen räpäyttää kaksi kertaa. Näin kirjain kirjaimelta edeten muodostuu Korhosen tarkoittamia sanoja ja lauseita. Puhetta tulee nopeassa tahdissa.

Korhonen kertoo arjestaan autettuna. Siitä, miten häntä on autettava ihan kaikessa, kuten syöttämisessä, peseytymisessä, pukeutumisessa ja liikuttamisessa.

– Olen kuin iso vauva, Minkkinen tulkkaa Korhosta.

Kuulijakuntaa vauvajutut naurattavat, ja tunnelma luokassa on välitön ja riemastunut – Korhonen toden totta osaa hurmata yleisönsä. Suosiosta kertoo sekin, että hänen kalenterinsa on varattu jo tässä vaiheessa pitkälle ensi kevääseen. Kouluvierailuja Korhonen kertoo tekevänsä viikoittain.

Joskus koululaiset aristelevat pyörätuolissa istuvaa vierasta, mutta Rantakylällä näin ei käynyt. Kun Korhonen pyytää koskettamaan sylissään velttona lepäävää kättään, lapsia ei tarvitse pyytää kahta kertaa. Pienen epäröinnin jälkeen jokainen haluaa myös kokeilla kirjaintaulua Korhosen kanssa. Pienen harjoittelun jälkeen kaikki oppivat tulkitsemaan Korhosen katsetta oikein.

Korhonen on sidottu pyörätuoliin, mutta se ei estä häntä elämästä elämäänsä. Erityisen paljon hän nauttii matkustamisesta. Seuraava kohde on aurinkoinen Rhodos.

– Pyörätuoli ei estä minua lentämästä. Minä rakastan aurinkoa! Koska aurinko ei tullut tänä kesänä tänne Suomeen, minä matkustan auringon luo. Mitä te haluaisitte kuulla matkoiltani?

No, nyt päästiinkin asiaan, joka on vaivannut kuulijoita jo jonkin aikaa.

– Minkälaista oli ratsastaa elefantilla?

Marja Korhonen toimi ennen sairastumistaan opettajana Saarijärvellä. Yksi kollegoista oli Rantakylän koulun nykyinen johtaja Hanna Jukkala. Hän oli etukäteen osannut kertoa oppilaille muun muassa Korhosen elefanttiratsastuksesta Thaimaassa.

– Aluksi se vähän jännitti, mutta sitten ratsastin melkein tunnin viidakossa. Apinat hyppivät ympärillä ja rääkyivät. Ne taisivat nauraa minulle. Tarvittiin kymmenen miestä nostamaan minut norsun kyytiin. Mukana oli myös avustajani, joka taisi pelätä enemmän kuin minä, Korhonen selostaa.

Vierailun lopuksi Korhonen luovutti jokaiseen luokkaan enkelin ”suojelemaan ja pitämään lapsia silmällä, jotta kukaan ei kiusaisi tai nimittelisi toistaan.” Myöhemmin joulun alla koulussa järjestetään äänestys, jossa jokainen luokka valitsee joukostaan yhden oppilaan, joka on reilu kaikille. Äänestyksen voittaneet oppilaat saavat luokkaan lahjoitetun enkelin omakseen.

Itkultakaan ei vältytty. Kun Hanna Jukkala luovutti Korhoselle kiitoksena vierailusta itse kutomansa värikkään villasukat ja valkoisen helmikaulatuubin, alati hymyilevä vieras liikuttui kyyneliin.

– Minun ei pitänyt itkeä! Otan nämä heti käyttöön, Korhonen vakuutti.

 

TIETOLAATIKKO

Marja Korhonen

arja Korhonen

Marja Korhonen neliraajahalvaantui ja menetti puhekykynsä aivorunkoinfarktin seurauksena lokakuussa 2004. Tila on niin sanottu locked-in-oireyhtymä. Sillä ei ole vaikutusta hänen ajatteluunsa; ajatus on terävä.

Hän on kirjoittanut Häivähdyksiä – erityinen elämäni -kirjan, joka julkaistiin syksyllä 2014. Kirjan hän kirjoitti tietokoneella käyttäen apunaan otsaan kiinnitettyä otsahiirtä. Kirjassa on yhteensä 261 000 merkkiä, jotka kaikki piti yksitellen valita virtuaalinäppäimistöstä otsahiirtä liikuttamalla.

Ennen halvaantumistaan hän toimi erityisopettajana. Hän asuu omassa rivitaloasunnossa.

Marja Korhonen ”puhuu” kirjaintaululla.

 

12033832_10206135831252581_795349838_n.j
 
Näiden sukkien lämpö välittyy sydämeen asti <3, Rutistus, Marja