Minua pidetään itsepäisenä ihmisenä. Myönnän, että on asioita, jotka tiedän sisimmässäni niin tärkeiksi ja periaatteellisiksi itselleni että en tule antamaan niistä koskaan periksi. Kuitenkin, itsepäisyyteni on sangen vaihteleva ilmiö..

Lasten ollessa pieniä ei ollut vara vaihtaa mielipidettä lennossa, sillä vanhempana velvollisuuteni oli olla linjakas kasvatuksessa. Joskus jälkeenpäin omille "säännöilleen" voi sitten nauraa yhdessä jälkikasvunsa kanssa. Kasvatus sinänsä vaatii mielestäni selkeät roolit perheessä (ja koulussa) siitä, kuka hommaa johtaa. Kaikella kunnioituksella uutta opetussuunnitelmaa kohtaan: jos käytäntö alkaa olla se, miltä "oppilaslähtöinen" koulu kuulostaa, olen mielelläni eläkkeellä... Luulen, että opettajat ovat taas avainasemassa: tarjolla on avaimet uuteen ja toisaalta avaimet hallitsemattomaan kaaokseen. Jos opettaja on kuin lehmän henkäys uuden teknologian huumaamana, en voi kuin sääliä oppilaita. Tietyt asiat eivät poistu koulusta koskaan. Väitän, että lapset tarvitsevat sen joskus itsepäisenkin auktoriteetin niin kotona kuin koulussakin.

Kuitenkin, pelkkä jääräpäinen itsepäisyys on mielestäni tyhmyyttä. Elämä ja asiat muuttuvat ja meistä jokainen joutuu tarkistamaan kantaansa eri syistä, silloin tällöin. Kasvattajan tulee tajuta nuoren kehitys ja tunnustaa kulloisenkin ikäkauden polttopisteet, haasteet ja riemunaiheet. Pelkällä itsepäisyydellä eivät asiat etene.

Politiikan rasite on myöskin ajatus siitä, että mielipidettä ei saa vaihtaa. Hyvän tähden, tässä maailman tilanteessa TODELLAKIN pitää olla rohkeutta muuttaa mielipidettä perustellusti. Suomessa tästä tuomitaan niin herkästi "takinkääntäjäksi". En mielelläni kommentoi koko politiikkaa, sillä minusta siihen ei olisi: näen tämän hetken puoluepolitiikan jotenkin kaavoihinsa kangistuneena. Ei mikään puolue eroa ratkaisevasti enää toisistaan:populismin nimissä tehdään aina välillä omasta puolueesta jos minkäkin asian "puolustaja". Kaikki asiat ovat kuitenkin nykyään sekä mustia että valkoisia ja totuus löytyy jostain välimaastosta..

Pienessä mittakaavassa tunnistan perinaiselliset mielenmuutokset omikseni: en tunnusta olevani kovinkaan itsepäinen esimerkiksi vaatevalinnoissani. Mieli muuttuu päivän mukaan ja luovuus kukoistaa joskus erittäin viime tingassa.

Hoitovirheasiassa olen itsepäinen kuin muuli, sillä kukaan ei tule mieltäni muuttamaan siinä asiassa, että oikealla hoidolla olisin ollut takaisin työelämässä. Työllistänhän nytkin, runneltuna, itseäni mm. kouluissa kiertäen. Silti, saan säännöllisesti postia Potilasvakuutuskeskukselta, joka sinnikkäästi yrittää toteennäyttää, että elän yhteiskunnan loisena, eikä hoitovirhe ole tuonut minulle mitään kustannuksia... Pistin taas nelisivuisen vastineen. Kyllä,  tässä asiassa olen itsepäinen, enkä tule mielipidettäni muuttamaan!

Hmm.. se, mistä tämä pohdinta tänä aamuna alkoi, on Britannian X-Factorissa parhaillaan kisaava laulaja Saara Aalto. En ole oikein koskaan lämmennyt hänen esiintymiselleen. Naisella on aina ollut mielestäni äänipotentiaalia, mutta jokin hyinen pidättyväisyys on latistanut kokonaisuutta minun silmissäni...Tänään avasin mielenkiinnolla netin ja WAU!! Saara Aalto oli eilen mielestäni upea joka lailla kovatasoisessa kisassa. Käänsin takkini! Katsokaa ja miettikää hänet Wembleyn stadionille laulamaan... kylmiä väreitä... Marja <3

https://www.youtube.com/watch?v=ZF898-pji2A