Sen se maksaa

yksinkertaisen ihanuuden maistaminen:

Enää ei maistu muu kuin se

mikä maistuu vielä enemmältä

Rakas, miksi kirkkautta onkaan

niin paljon vaikeampi kestää kuin pimeyttä?

Tommy Tabermann

 

Olen täysin juopunut Tommy Tabermannin runoista. Saatan vain tuijottaa jotakin runoa, lukien sen uudelleen ja uudelleen. Yleensä hänen runojen lukemisen myötä virittäydyn johonkin voimakkaaseen tunnetilaan: hämmennyn, tunnen itseni rakastetuksi, hylätyksi tai kaihoisaksi…

Koskaan Tabermannin runot eivät jätä minua kylmäksi. Niissä tuntuu eletty elämä. Kadehdin tuota runon kirjoittamisen taitoa, sillä vaikka kuinka yritän, runoni eivät täytä mielikuvaani julkaistavasta tuotoksesta. Näyttää siltä, että sisäinen runotyttö minussa ei koskaan uskaltaudu julkisuuteen.

Ihailen myös kuvataiteilijoita juuri siksi, että sukuni geeniperimä ei natsaa siinäkään lajissa… Musiikki ja etenkin laulamisen taito on periytynyt hyvin voimakkaasti molempien vanhempieni suvuista. Esiintyminen laulaen toi riemun sydämeen: huono itsetuntoni astui jossain vaiheessa peliin ja opiskeluaikana lauloin pääosin vain kuorossa. Myöhemmin lauloin lasten ”iloksi” joka ilta ”Joka ilta kun lamppu sammuu…” ehkä kymmenen vuotta? Nykyisin laulan päivittäin – omassa ”suljetussa maailmassani :)

Ehkä se on ihan hyvä, että ihmisellä (esim. minulla) on pieni sisäinen kontrolli siitä, mitä lähtee tarjoamaan julkisuuteen… Lapset ovat tämän ulkopuolella, sillä hehän vasta kokeilevat kykyjään! Löysin jo edesmenneen äitini ”Ystäväkirjan”, johon vanhin serkkuni, Elisa, on kokeillut runosuonensa ylitsevuotavaa pulppuamista. Tunnistan kuuluvani sukuuni!84486005_206046127209816_608789576730804kansi.jpg86173925_230146314670028_900378248370297