15871087_10209684946178236_1436968217_n.

Ystäväni Sanna toi keittiöni somistukseksi yllä olevan tarratekstin jonka sanoma kolahti heti <3 Sijoitin sen korkealle keittiön kaapiston yläpuolelle, mistä teksti tervehtii jokaista kotiini tulijaa. Vapaasti käännettynä: " Elä anteeksipyytämättä, rakasta katumatta".

Joku pilkuntarkka voi takertua ensimmäiseen osioon: eikö elämässä tule pyytää anteeksi? Totta kai pitää! Sehän on ihmisenä olon yksi perusasia. Itse ymmärrän sanoman siten, että elämänsä oikeutusta ei pidä kyseenalaistaa. Niin minulla kuin Sinullakin on oikeus yrittää tehdä omasta elämästä unohtumaton seikkailu! Ei siihen tarvita suuria seteleitä eikä aatelista sukuperää.

Miten ihminen sitten tekee valintansa, on jokaisen omissa käsissä. Ovatpa lähtökohtasi minkälaiset tahansa, omilla valinnoillasi, omilla unelmillasi ja ennenkaikkea omalla työlläsi viitoitat elämäsi kulkua. Sinulla on ikuinen valinnan vapaus: hyvä vai paha, positiivinen vai negatiivinen, ystävällinen vai epäystävällinen, empaattinen vai itsekäs ja niin edelleen.. "Mitä kylvät, sitä niität" pitää usein muttei aina paikkansa. Elämä tuo eteen äkkiarvaamatta ei-toivottuja muutoksia (sairautta, avioeron, läheisen kuoleman, työn menetyksen jne.) joita kukaan ihminen ei takuulla tunne ansainneensa - eikä tarkoitus olekaan ihmisen itseään syyllistää.

Kun jokin tragedia meitä kohtaa,ihminen on yleensä selkä seinää vasten näiden valintojen edessä. Joku ei anna koskaan anteeksi, toinen katkeroituu loppuelämäksi, kolmas jää vihan seitteihin, pääsemättä vihan verkosta irti ja siirtää negaatiota kenties vielä läheisiinsä...

Tunnistan nuo kaikki vaarat omasta halvaantumisestani ja olen ikikiitollinen siitä vahvasta sisäänrakennetusta optimismista, jonka olen verenperintönä saanut. Katkeruuteen ja vihaan olisi ollut kätevä tarrautua, mutta rakkaus on se voima joka voittaa aina vihan - minun elämässäni.

En tule koskaan katumaan rakkautta <3

Jännittävissä tunnelmissa, Marja.