2. Kyllä oli Paratiisikerhon ( Saila, Sirpa, Reetta ja Marja) kelit kohdillaan :) Nimi lähti melko alkeellisesta tietovisasta, jolla viihdytimme koko Helsinki-Vantaan lentokenttää, mutta Reetta kertokoon lisää, jos kehtaa! Ekana päivänä testasimme asuntomme allasaluetta: kaikki oli niin vehreää, kukat loistossaan, alue putipuhdas ja rauhallinen. Sirpa, joka leikki hortonomia koko reissun ajan ei pysynyt sekuntiakaan paikallaan, vaan keräili riesaksi asti siemeniä, jotka sitten lähtöpäivänä taidettiin sulloa minun, viattoman kassiin! Lokitkin näyttivät kivan turkooseilta ammeen kirkasta vettä vasten. Paratiisista puuttui vain lepotuoli minulle - bikinirajat eivät pyörätuolissa istuen ylety niihin sfääreihin, joista aina unelmoin..
Päivällä lähdimme "asioille"... Kun neljä naista löytää ostoskeskuksen, vartijakin nauroi! Ostin enemmän koruja kuin laki sallii ja sen lepotuolin, jota ehdin käyttää tasan yhtenä päivänä.. Nolouden huippu: lähtöpäivänä tavaraa oli (yllättäin) NIIN PALJON, että hykertelin vain ajatuksella : "Kukahan tuonkin kotiin kantaa" ? Ylläri: hävisin äänestyksen 3-1 ja lepotuoli jäi Ranskaan... yhyy..
3. Ti 12.5.2015 Täydellinen auringonpaiste siivitti meidät tiistaina ensin ruhtinaalliseen Monacoon! Ruhtinatar Gracen sadunhohtoinen glamour upposi minuun kuin veitsi voihin. Monacon rantakatu oli niin kaunis - että aika vaan pysähtyi.. Ruhtinattaren arvostus (joka näkyi kaikessa) , käden jälki esim. ihanassa japanilaisessa puutarhassa ja jyhkeät vuoristot, joilta hän suistui kuolemaan saivat minut tuntemaan, että olen mukana sadussa!
Heräsin sadusta kyllä viimeistään Monacon Grand Prix-pätkällä, joka oli minulle mieletön elämys ! Sirpa ja Saila sukkuloivat vuorotellen ratissa ja vähänkö Reetta oli katkera, kun 20 ikävuotta ei riitä autovuokraamoille.. Silloin ei kyllä kukaan kadehtinut, kun Sirpa tiputteli menemään täyttä kurvitiputusta parkkihalliin: loppumetreille oli tehty vielä järkyttävä "täristyspätkä", ikään kuin kuski ei jo muutenkin luullut olevansa huvipuiston Korkkiruuvissa!Myös hartiat kärähtivät lievästi minulla jos jollakin muullakin: mutta tosinainen ei vingu eikä valita :)
Ferrarin suosio näkyi jo Monacossa ja viimeistään San Remossa (Italia), jonne lähdimme kiemurtelevaa vuoristotietä välttyäksemme tietulleilta, joita oli kiitettävästi moottoriteillä.Maisemat olivat taas huikeita ja kuten koko reissulla, löysimme aina helposti inva-paikan. Eikä meitä hirveästi haitannut parkkeerata liki kiiltävää Ferraria!
Olimme menossa jäätelölle, minua paleli merituuli ja kärähtäneet hartiani. Vedin valkoisen, uuden ponchon päälleni ja suuntasimme jo suljettuun ravintolaan, jossa meitä (Luojan kiitos) luultiin hollantilaisiksi! Tilasin lämpimikseni konjakin. Hyi yäk! Tilasin kahvin, jotta saisin sen juotua... Hyi yääääk!! Tilasin ensin yhden, sitten toisen jäätelöpallon ja mössäsin koko komeuden sekaisin ja johan alkoi poskia punoittaa :) SILLOIN: avustajani koordinaatio petti ja hänen oma annos (mitä lie liejua) lensi kaaressa sotkien puoli ravintolaa, avustaja oli ihan siirapissa - minun poncho raidallinen ja voi sitä lattiaaaaa.. Hetki oli lähes maaginen, sitten empaattinen seurue repesi nauruun :)
Oli aika lähteä kotimatkalle Ranskan kotiin!
jatkuu sunnuntaina !
Kommentit