Me pidämme tyynen meren katselusta, sillä tyyneys kuvastaa vakautta
Mutta niin kuin tuulen värähdys tekee merestä elävän
niin kasvattaa Elämä meitä ihmisinä ..
 

 

Missä Marja, siellä hässäkkä.. Nyt olen vakuuttunut  siitä, että elämääni ei ollut koskaan tarkoitettukaan tavanomaiseksi … Näillä tuntemuksilla höystetty oli taannoinen Egyptin matkanikin !

 

Eli – palataan ajassa joulukuuhun. Tuskin olin joulupuuroni nielaissut, kun PÄÄTIN koko suvun riemuksi (!) tilata matkan lämpöön täältä kinoksien keskeltä. Ei mitään järkeä – ei niin mitään – enkä saanut montakaan pääntaputusta osakseni. Suita sen sijaan loksahteli auki – MUTTA – päätetty, mikä päätetty ! Olin täysin kypsähtänyt tähän jatkuvaan palelemiseen ja takan vieressä kyyhöttämiseen… No, okei, ette te minua usko kuitenkaan – levoton sieluni halusi taas ACTIONIA Nauru.

 

Viikko ennen lähtöä tuli mutka matkaan: toinen avustaja joutui  perumaan matkansa.. No, verkot veteen äkkiä ja vielä torstaina tilanne oli sekavahko, kun maanantaiaamuna oli lähtö.

 

Rakastan seikkailla pyörät vinkuen – mutta sisällissotaan en sentään ollut syypää, vaikka vaalea tuntuu olevan kovaa valuuttaa…

 1298905426_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Meidän lomapaikkamme  oli Hurghada – Punaisen meren turistikohde, sinänsä viehättävä paikka ja koko hotellialue oli siisti ja hyvin hoidettu. No, sehän ei meikäläiselle riitä, että puitteet ovat kunnossa. Tieto siitä – että Luxor Kuninkaiden laaksoineen ja historiaa pursuavine temppeleineen oli 200 km:n päässä – alkoi jo tiistaina kiristää kulmakarvoja! Matkanjärjestäjä teilasi minun lähtöni  Luxoriin jo kotimaassa : ” Mahdotonta ”, ”Emme ota riskiä” ja lässynlässyn…PÄÄTIN, että Luxoriin hinnalla millä hyvänsä …

 

Extremeä alkoi kasaantua heti seurueelleni : vasta loman loppusuoralla aloimme päästä ”kartalle” ja ehkä vähän yllätimme pari suomalaistyttöä kysymällä : ”Missä me olemme”?, kun lähtö häämötti jo parin päivän päässä ! Juttu oli nimittäin niin, että kun mellakointi alkoi, taksit etsivät (näin jälkeenpäin tajuten) meille turvallisia reittejä ! Eli : ”Missä hitossa ajelemme”? oli päivän perusjuttu!

 

Mahtoiko olla eka shoppailuiltamme tiistaina, kun löysin pitkän valkkaamisen jälkeen sen, mitä lähdin hakemaan : aidon , tietyn kokoisen  tietyn värisen ja viimeisen päälle tingityn papyruksen: faarao Tutankhamonin upean kuolinnaamion, joka on nimetty MAAILMAN KAUNEIMMAKSI ESINEEKSI, ja jonka olen Kairon museossa livenä nähnyt! Kehystytän sen kotona Saarijärvellä – liittyyhän se vahvasti elämäni erääseen vaiheeseen. Erehdyimme kysymään hyvää ruokapaikkaa ja paikallinen kauppias lähti meitä johdattamaan Itku

 

Reitti poikkesi heti monttuiselle, täyspimeälle, haisevalle sivukujalle, jonka törkyisyyttä en nyt tässä lähde yksilöimään.. Vanteet soikeana seurasimme miestä… JA TSADAM: minut tempaistiin kolmen miehen voimin kahden roikkuvan ruhon välistä pieneen ruokapaikkaan…Unta vai totta? Paikka oli täynnä paikallisia rauhallisia – osin eksoottisiakin ruokailijoita. Hetki siinä ihmeteltiin ja päätimme vatsataudin uhallakin ruokailla tässä ”taatusti tuoretta” tarjoavassa ”ravintolassa”.

 1298910527_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jössös ! Herkkua kannettiin pöytä täyteen ja minä pulitin kaikesta 2 euroa! Paluumatka oli hengenvaarallinen: tie oli monttuinen ja kalteva – pilkkopimeä ja sitten autotulva löysi kadun: korvat soiden puikimme autojen seassa, luottaen Allahiin, että pyörätuoli kestää..

 

Kestihän se – tulossa oli monttujen montut!

 

Väliin jää monta sähläystä, mutta hyppään Luxorin seikkailuun. Minä en sitten PERIAATTEESSA halunnut enää matkanjärjestäjän matkalle torstaina Luxoriin – kun se kerran oli niin ”lässynlässyn   hankalaa”. Tingimme hotellin pikkuauton + oppaan Luxorista, pyörätuoli takakonttiin ja menoksi pe klo 7.00. Samoihin aikoihin oli huoneeseen tuotu kirje, että Hurghadan alueelta ei suositeltu poistuttavan.. Me saimme lapun vasta illalla, onneksi!

 

Historian  havinan aisti Kuninkaiden laaksossa, mihin yli 60 faaraon hautaa oli aikanaan kätketty vuorten suojaan. Väkisinkin mielikuvitus lähti laukkaamaan: mitä vielä on löytymättä ? Sain lempinimen Ramses 2:sen vaimo – vaaleuteni + pyörätuoli + taulu käänsivät katseet ihan kaikkialla! Ihmiset tulivat yhä uudelleen selvittämään tauluni mystiikkaa.. Taisi vetää vertoja hieroglyfeille, joita haudat olivat täynnä.

 1298905350_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hatshepshutin temppeli oli mykistyttävä naisenergian ja oveluuden ilmentymä ja sitten tulikin hidasteita matkaan : yksi  viiden seurueesta alkoi oksentaa.. (ehkä aurinko – ehkä ei..).. Käynti lääkärillä auttoi – Egyptissä homma osataan!

 

Matka jatkui uskomattomaan Karnakin temppeliin. Samalla ilmassa alkoi olla sähköä.. Oppaamme puhelimet soivat koko ajan ja intonaatiosta saattoi päätellä, että jotain tapahtuu..

 

Vauhti kiihtyi ja taksi odotti heti temppelin edessä : aukio tyhjeni pikavauhtia kymmenistä busseista – mellakkaväki alkoi kokoontua ja ehdin nähdä tiukkailmeisiä poliiseja suojakilpineen ja pamppuineen. Tiet olivat tukossa ja tiesimme, että Luxorin rajat suljetaan kuudelta. Aikaa oli ehkä 25 min.!

 

Kiersimme pieniä ”kinttupolkuja” ja taksi pysähtyi ainakin 10 kertaa kysymään tietä, mm. lapsilta.. Opas huusi lakkaamatta vuorotellen kahteen puhelimeen ja olo oli jännittynyt. Samalla nauratti: huitsun hitossa ajamassa rallia parin arabimiehen matkassa..Nolostunut 3 minuuttia ennen rajan sulkeutumista ylitimme aseman ! ”No problem”! hymyili hikinen ja väsynyt taksikuskimme. Sitten alkoi kahden tunnin paluumatka : naiset pilkkivät koko aavikkomatkan à ei  meitä sitten myyty kameleista nukkuessamme!

 

Hotellilla odotti infokirje ja päivitimme tapahtumat netistä + parilta uutiskanavalta : olimme keskellä uhkaavaa sisällissotaa.. Sekavin miettein kaaduimme nukkumaan..

 

Hotellialue alkoi tyhjetä selvästi. Lauantaina nautimme auringosta täysin rauhassa : Suomesta alkoi tulla joka tuutista huolestuneita viestejä. Olimme levollisin mielin : olimmehan vartioidulla alueella.

 

Illalla lähdimme ostoksille: paikalliset taksit kierrättivät meitä taas outoja reittejä : Syy selvisi, kun eräs myyjä KOMENSI meidät heti hotellille! Mellakkaväki kokoontui Hurghadassa – tosin hillitysti poliisin valvonnassa.

 

Eiku taksiin ja tuhatta ja sataa hotellin suojiin. Silloin ehkä sydän pompotti eniten – mutta hotellissa olo rauhoittui.

 

Infolapussa luki, että kaikki kotiutetaan maanantaina – meidän lähtöpäivänämme Cool.

 

Meillä oli pikku hässäköistä huolimatta LOISTAVA, IKIMUISTOINEN REISSU!

 1298910752_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Selasin muuten jo syksytalven kohteita! Onko joku kiinnostunut? Elämää ja iloa ystävät Silmänisku

Marja Matkustelija.