Yksi unohtumaton vuosi kulkee vääjäämättä kohti loppuaan. Alkuvuosi näytti minun silmin vähän harmaalta. Omassa päässähän se ankeus lopulta oli! Mutta, ihminen kun olen, odotin jotain ulkopuolista "pelastajaa" elämääni. Tietenkään sellaista ei mistään ilmestynyt ja aloin keskittää voimani ja aikani omiin ja lasteni elämiin.

Ai miksikö puuttua nuorten elämiin? Muistan itseni noina vuosina, kun ei lukion jälkeen ollut oikein MITÄÄN, mihin tarttua. Uusia ”aikuisten” asioita satoi niskaan ja vanhempien ohjaus ja opastaminen olivat siinä vaiheessa tarpeen. Elämällähän niitä valintoja alkaa löytyä, mutta keskustelu- ja mietintäapu oli minulle tarpeen siinä tienhaarassa. Päätin silloin, että jos ikinä saan lapsia, noudatan vanhempieni linjaa. Kesä vierähti totaalisesti asumis- ja opiskeluasioita miettien ja yhdessä niitä järjestellen. Se mielenrauha ja ilo, minkä palkinnoksi sain, kun kaikki kolme olivat syksyllä opiskeluissa ilolla kiinni, tuntui sydämeen saakka!

Itse hain into pinkeänä Kelan kuntoutukseen Käpylään, siihen ainoaan kuntoutusyksikköön, joka vastaa tarpeitani. Kuopion Neuron on minulle tärkeiden muistojen paikka, mutta sekään ei tällä hetkellä palvele minun tarpeitani. No, pääsin Kankaanpäähän, tai joutumista se minulle oli. Kankaanpää on tietyille kuntoutujille loistava paikka, sen ymmärrän. Minä en valitettavasti kuulu tuohon kohderyhmään. Olin kuin lintu häkissä – saamatta kuntoutuksesta mitään irti! Henkilökunta oli hyvin ystävällistä, mutta jos päivän ohjelmassa on elämänhallintaa, keilailua, askartelua ja keskusteluryhmä, mitä luulette, täyttyivätkö kunnonkohotushaaveet hyvin vai hyvin huonosti?

Karmean pettymyksen jälkeen pistin haisemaan: kuopuksen lakkiaisissa riitti järjestelyitä etu ja jälkikäteen. Kesälomien järjestämisessä avustajille  on aina oma hommansa. Jo alkuvuodesta tilasin liput Bon Jovin, Tulisten tenorien ja Johanna Kurkelan konsertteihin. Täydensin niitä kesällä Scorpionsin, Juha Tapion, Tuliset kakkosella, Kurkelan ja Samuli Edelmannin joulukonserteilla.

Ihania, erilaisia ovat olleet kaikki ja Samuli Edelmann päättää tämän vuoden kiertueeni :) Täysin extrana tuli Hietasen perheen ja Valkeakosken puhallinorkesterin juhlakonsertti, jonka puitteissa järjestyi myös rakkaan ystäväni iloinen tapaaminen :)

IMG_0923-normal.jpg



Aloitin syyskuussa vihdoin kirjani kirjoittamisen. Hoidan työnantajan tehtävät avustajille ja sijaisille, olen tiiviissä yhteydessä nuoriini, käyn kolme kertaa viikossa jumpassa, toimintaterapia on kerran viikossa, puheterapia vähän vaihdellen, väkeä tulee ja menee … Aloin saada kurttuja otsaan, millä helvetin ajalla kirjoitan, kun tämä otsahiirellä kirjoitus ei ihan vastaa kymmensormijärjestelmää? Lisäksi sähköposti pursuaa vastaamattomia kirjeitä ihanilta ihmisiltä! Pyysin ”enkeleiltäni apua ja nyt iltavuorolainen tulee usein vasta klo 15 tai 16 töihin ja saan kirjoittaa yöhön asti! Niskat siinä on vähän kovilla, mutta aika aikansa!

Odotan jo uuden vuoden ja uusien kujeiden aikaa. Tuskin meno tästä ainakaan hidastuu :) Joulun rauhassa aion kirjoittaa ja kirjoittaa…

Kuten niin monena jouluna, Sydämeeni joulun teen …

Lämpimästi teitä halaten, Snowberry <3.