sunnuntai, 30. syyskuu 2018

Mitä torstaina 27.9.2018 tapahtui?

Musiikki on ollut aina osa elämääni. Minua ei kiinnosta siinä mielessä kenenkään musiikkimaku, että minun pitäisi sanoa pitäväni jostakin artistista tai yhtyeestä koska joku muukin tykkää. Musiikilliset valintani ovat hyvin henkilökohtaisia.

Kun hurahdan johonkin artistiin, siihen liittyy koko paketti: musiikki, lyriikat, persoona, taidot ja jokin tarina, joka koskettaa tuossa artistissa juuri minua. Minua ei kiinnosta pätkääkään ylimielisyys, "diivailu", rahastaminen ilman panostusta eikä niiden arvojen levittäminen menestyksen varjolla jotka sotivat omiani vastaan. En myöskään kovin helposti julista "inhoavani" jotain artistia, jota epäilen jonkun lähelläni oleva "fanittavan". Miksi tuottaisin mielipahaa? Musiikkiskaalani on lisäksi todella laaja - mutta keikkavalintoja pitää tehdä! Keikka- ja konserttiliput tietysti maksavat, mutta: en juo, en polta, joku ostaa kalliin vaatteen tai kausikortin lätkämatseihin, teatteriin whatever...  Näissä asioissa minun mielipiteeni on juuri yhtä oikea tai väärä kuin kenen tahansa. Makuasioista on edelleenkin täysin turha kiistellä. Upeaa, että tarjontaa löytyy laidasta laitaan!

Niin. Torstaina 27.9.20 olin buukannut epähuomiossa kolme Enkeliä aamuvuoroon! Yleensä heitä on yksi sekä aamu- että iltavuorossa. Nyt oli kuitenkin puheterapia-aamu ja se pidetään Keuruulla. Kolmas "vahinkoEnkeli" osui kuin nenä päähän: klo 12 (juuri terapian loppumisen jälkeen) alkaisi lipunmyynti suosikkini, brittiläisen poptähden Ed Sheeranin Suomen heinäkuiseen megakonserttiin, joka on osa "Divine" maailmankiertuetta. Olin jo vuosi sitten vuodattanut harmistuksen hikikarpaloita yrittäessäni etsiä Euroopasta sopivaa keikkakohdetta. Invalippujen puuttumattomuus romutti kuitenkin haaveeni.

Tein tarkan toimintasuunnitelman lippujen saamiseksi, sillä tiedossa oli, että tuurista riippuen joko saan tai en saa himoitsemiani lippuja.

Puheterapia meni täysin ohi, niin sähköinen oli tunnelma terapiahuoneessa: minä jännitin koko kehollani niin että koko pään seutu oli kireä kuin viulunkieli. Jakelin hermostuneena itsestään selviä ohjeita ja Enkelit olivat asemissa: alussa kolme heistä soitti puhelimella lippupalveluun ja yksi läppäri siinä ohessa

yritti saada netistä lippuja. 12:03 tärähti tyttäreni riemastunut viesti: "Sain liput"! Otsasuonet pullisteli, kun pyysin Enkeliä viestimään: "Miten onnistuit"? "Mä vaan menin nettiin ja näpytin liput"kuului vastaus.

JUST! Siinä kohtaa en olisi ehkä saanut Vuoden Äiti-palkintoa, sillä en ehtinyt tuntea kuin hiipivää epäuskoa: netti pyöritti vain samaa virttä: odota- olet jonossa.. Enkelit soittivat lakkaamatta lippupalveluun ilman tulosta..

12:15 sydän takoi hurjasti, sillä arvasin että kyse on enää minuuteista! Syysmyrskyn seassa välähti hetkellinen aurinko suoraan sivuikkunasta ja päätin uskoa ja toivoa loppuun asti. Näppärät Enkelini laittoivat soiton lomassa myös netin lipunvaraukset kännyköihin  taustalle päälle. 12.20 netti tärppäsi! Kädet vapisten Enkelit keskittyivät yksissä tuumin täyttämään tietoja ja maksamaan lippuja. Maksu oli vielä kesken, kun nettiin tuli tieto: Lipunmyynti on loppunut!! Vatsasta kouraisi... Maksu lähti, mutta ilmoitusta lipusta ei kuulunut...

Ilmoitus saapui aikanaan ja neljä rättiväsynyttä naista lähti hyvin hiljaiselle paluumatkalle. Hymyilin varmaan koko matkan: 60 000 lippua oli myyty loppuun 20 minuutissa :)

Ed Sheeran sai pikavauhtia uuden konsertin Suomeen jättikysynnän vuoksi. Liput tulevat huomenna 1.10. myyntiin. ONNEKSI ei tarvitse toistaa lipputhrilleriä!

Nyt luen vaan lehtiä, kiitollisin mielin:

http://Keikkajärjestäjän mukaan Sheeranin megashow Malmin lentokentällä myytiin loppuun ennätyksellisen nopeasti, kun liput tulivat myyntiin torstaina. Sheeran esiintyy myös ti 23. heinäkuuta järjestettävässä konsertissa, jonka liput tulevat myyntiin lokakuussa. Loppuunmyyty keikka on päivää myöhemmin keskiviikkona 24. heinäkuuta. Järjestäjä uumoilee, että tuplakonsertista voisi tulla jopa Suomen historian kaikkien aikojen suurin konserttitapahtuma. Järjestäjä odottaa, että toinenkin konsertti myydään loppuun ja kahden päivän aikana Sheeranin keikoilla käy 120 000 ihmistä. Fullsteam Agencyn promoottori Rauha Kyyrö on tyytyväinen lisäkonsertin varmistumiseen.

http://Torstaina myyntiin tulleen Divide-maailmankiertueen ensi kesän konserttien liput vietiin käsistä ympäri Eurooppaa, ja esimerkiksi Tanskan Odenseen eilen julkaistu lisäkonserttikin möi välittömästi loppuun. Kuuntele alta Sheeranin hittibiisi Shape of You.

https://www.youtube.com/watch?v=JGwWNGJdvx8

rumba_01_18_2017esseet_edsheeran-800x598







sunnuntai, 23. syyskuu 2018

Vahvuudet ympärilläni

Elämäni on onnekkaasti mutta myös kurinalaisesti työtä tehden edennyt siihen pisteeseen, että tarvitsen hyvin monenlaista osaamista ympärilleni. Olen vuosien saatossa kerännyt osin tietoisesti mutta myös tiedostamatta sellaisen tuki- ja turvaverkoston ympärilleni, että pystyn huoletta toteuttaa monenmoisia visioitani.

Minun aikani ei yksinkertaisesti enää riitä esimerkiksi keittiöhommien pyörittämiseen ja kauppalappujen kirjoitteluun. Delegoin suvereenisti suuntaviivat Enkeleilleni, joista jotkut ovat kuin gourmee`ravintolan kokkeja tai kondiittorimestareita. Myös floristitaidot ovat hallussa, joten juhlakattaus syntyy avustajiltani rauhoittavalla ammattitaidolla ilman, että itse istuisin vahtimassa projektin edistymistä. Sitä kutsutaan luottamiseksi.

Totta kai tiettyjen vieraiden saapumiseen liittyy traditioita, jotka vain minä tiedän, mutta silloin annan yleensä erikseen ohjeet. Lapseni ja isäni kuuluvat esimerkiksi tähän "kunniavieraiden" ryhmään, jolloin pienetkin yksityiskohdat ovat minulle merkityksellisiä. Kaikilla meillä on tiettyjä tapoja jotka juontavat juurensa jostain merkityksellisestä elämämme varrelta.

Enkelirinkini on nykyisellään niin laaja, että yritän mahdollisimman hyvin hyödyntää kunkin vahvuuksia.

Kohta singahdan taas luennolle: runko on tarkastettu esiintyvän ryhmän kanssa, olen meikattu ja hiuksetkin odottavat viimeistelyä. Automatkat hoidetaan fiilispohjalta. Luentopaikalla olemme aina ajoissa, jotta tekniikat, ynnä muut somistukset ehditään tarkistaa luennon sujuvuuden takaamiseksi.

Tietokonenörttiyttäkin aina joku omaa tarpeeksi. Nyt on väistämättä edessä koneeni tietojen siirto uudelle koneelle ja uuden kursoriohjelman sisäänajo. Se tehdään omin voimin kun aika antaa myöten.

Enkelirinkini on täydentynyt vuosien saatossa puutarhan osalta hortonomisuuntaan, visualisoivia ja valokuvauksen puoliammattilaisia ja viestinnän osaajia on lennähtänyt parveeni. Uskomatonta mutta totta: metsästystaitoakin löytyy, joka taas palvelee yllättävää teknistä osaamista, josta on hyötyä kodin ylläpidossa. Stylistia ja sisustussuunnittelijaa ei tarvitse lähteä kyliltä huutelemaan.

Yksi Enkeli tekee juuri ompelutöitä ja mikä parasta, mitä ei vielä osata - se opetellaan sisulla, sydämellä ja maalaisjärjellä.

Siispä saan keskittyä uuteen kirjaani, luentojen tekemiseen, blogien väsäämisiin, suunnittelu- ja delegointihommiin, somepäivityksiin, sähköpostiliikenteeseen, pomohommiin, jumppiin, puheterapiaan, ja niin edelleen.

Jos sitten päätän, että uusi kirja ei tyydytä.. YLLÄTYS! Minulta löytyy myös Enkeli joka osaa ajaa traktorilla sen tuusan nuuskaksi :)

Hyvin kaikki Marjalandiassa <3xlarge-20100506-9363735_1450DD726.jpg

 

 

 

sunnuntai, 16. syyskuu 2018

Kirjallisia kuulumisia

Hellurei!

Olen jotensakin paineistunut viime aikojen tihenevistä kysymyksistä: "Koska seuraava kirja ilmestyy"? Minä en todellakaan tiedä...

Yritin taas liikaa kesällä - kirja ei minulta synny ilman perusteellista, syvälle lonkeronsa kaivavaa suunnittelua. Jäsennän kirjan ja sanottavani ensin päässäni - pääosin öisin. Jos punainen lanka ei ole kyllin laadukas - en edes halua kirjoittaa. Pettymyksen tuottaminen lukijoilleni on minulle niin suuri peikko, että mitään kuraa en lähde tarjoilemaan. Pettäisin samalla itseni.

Kirjailijana haluan myös kehittää itseäni. Siksi Häivähdyksiä ja Sydämeen tatuoitu olivat täysin erilaiset rakenteeltaan, joskin samaa aihepiiriä sivuttiin molemmissa voimakkaasti.

Nyt haluan taas uudistua ja laajentua kirjailijana. Tahdon kokeilla fiktiivistä kerrontaa! Kyllä - olen aloittanut.. Vaikeaa ja haasteellista se tulee olemaan, mutta perinjuurin mielenkiintoista. Jos en ole tuotokseeni sitten aikanaan tyytyväinen - no can do.. (ei voi mitään).

Häivähdyksiä on nyt käännetty sekä ruotsiksi että englanniksi (harkitsen myös venäjää). Olen ottanut paljon kontakteja Ruotsiin ja Englantiin etsintöjäni auttaa englanninkielisen käännöksen tehnyt Caroline Kamppila.

Tarvitaan vain se yksi kustantaja joka uskoo minuun ja haluaa viedä sanomaani eteenpäin. En kuitenkaan ota siitä stressiä, sillä niin tapahtuu, kuin tarkoitus on!

"Pakko" ei ole minun juttuni - se on niin testattu! Lisäksi kirjoittamista hajoittaa joskus yksi veikeä juttu.. Sitä kutsutaan ELÄMÄksi :)

Syyshalauksin, Marja

syksy.jpg

 

 

 

sunnuntai, 2. syyskuu 2018

Sano se hänelle ajoissa <3

Tämä kirje löytyi itselleni yllätyksenä tänä kesänä. Kiitän häntä, joka oli kyllin viisas säilyttämään sen kaikki nämä vuodet. Elämä on rajallinen, sitä on turha kiistää. Onneksi kirjoitin tämän kirjeen äidilleni kokolailla tasan 20 vuotta sitten. Ensimmäinen syöpäepäily oli tosiasia.

Koululla maanantaina 7.9.1998

Rakas äiti, puhelumme jälkeen en saanut sielun rauhaa, vaan minun piti tulla tänne koululle yksinäisyyteen ja rauhaan selvittelemään tuntojani. Kosketatte isän kanssa sielussani jotain niin syvää tunnetta, ei vain vanhempina, vaan ystävinä ja kaiken elämänhistoriani jakajina, että sitä tunnetta ei voi millään sanoilla, ei millään kirjeillä muille selvittää.

Minua ei itketä tällä hetkellä se, että pelkäsin Sinun tai isän kuolevan. En odota kauhulla sitä, että Sinulta löydetään nyt syöpä, sairaudesta kamalin – en ole todellakaan sillä mielellä, mutta olen nyt itkeskellyt haikeudesta sitä kaikkea rakasta ja hyvää kohtaan, jota olet isän kanssa ollut rakentamassa elämääni, sillä sairauden mahdollisuus pysäytti minut täysin miettimään yhteistä historiaamme, yhteistä niin mukavaa Korhosella vietettyä aikaa ja niitä lapsuusmuistoja, joita mieluusti ja kerron omille lapsilleni.

Näihin muistoihin liittyy paljon tuskaakin, niistä olen vähemmän kanssanne puhunut, mutta muistan aina ne ahdistavat ajatukset, kun teillä oli raskasta töissä, kun Sinulla äiti ei ollut kauniita vaatteita mitä käyttää tai kun esimerkiksi sato jäi huonoksi, koneet särkyivät tai eläimiä kuoli. Silloin lapsen mielellä ajattelin, että kun minä olen aikuinen, autan teitä ja korvaan teille jotenkin kaiken sen rakkauden, mitä meihin olette tuhlanneet. Jos rakkaudella voi rakkauden korvata, lupaus on täytetty, mutta surullista on, että aineellisesti en ole pystynyt teitä auttamaan.

Tiedän toki ajatuksenne hyvin tarkkaan ja uskon myös, että olette aina tulkinneet rakkauteni määrän oikein. Sanoin Sinulle äiti puhelimessa, että olen tietyllä tavalla joutunut jo vuosia valmistelemaan sydämessäni teidän poislähtöä, koska se tulee olemaan yksi elämäni vaikeimmista hetkistä – luopua osasta itsestään, antaa Luojan ottaa helmaansa se, mihin uskoo vankkumattomasti ja johon on aina voinut luottaa ja turvata. Jos teistä aika jättää ennen minua, uskon teidän sielujenne seuraavan kulkuani täällä, kunnes jälleen kohtaamme. Olette antaneet minulle perintönä lapsenuskon Jumalaan, oma Jumalani on armon ja ymmärtäväisyyden Jumala, jonka johdattamana täällä vaellan. En varmasti ole osannut kaikkia toiveitanne täyttää, enkä elää kaikkien ohjeittenne mukaisesti, mutta olen pyrkinyt hiljaa kuuntelemaan sydämeni ääntä ja ketään liiemmälti loukkaamatta pysymään myös sellaisella kultaisella keskitiellä, jonka kulkijoina teitä olen pitänyt.

En lähtenyt mitään jäähyväiskirjettä kirjoittamaan, mutta halusin sanoa edes näitä asioita, jotka ovat mielessäni kirkkaina ja joita olen jo vuosikausia kypsytellyt. Olemme niin paljon saunassa kanssasi jutelleet, että tiedämme tasan tarkkaan toisemme ajatukset näissäkin asioissa. Jotenkin tuntuu hyvältä kuitenkin purkaa ne tänne paperille, Sinun nähtäväksesi, kosketettavaksesi. Toivottavasti tämän paperin myötä siirtyy Sinulle kaikki se elämänusko ja rukouksen voima, jotka Sinulle tällä hetkellä täältä hiljaisuudesta viestitän. Tämä yhteys on pelannut ennenkin, olethan samaa mieltä?

Olen jotenkin pitänyt ”omana runonani” jo vuosia Raili Malmbergin runoa: YLISTYSLAULU ELÄMÄLLE. Löydät sen teidän omista runokirjoista (mm. kirjasta Tämän runon haluaisin kuulla 2) ja toivoisinkin Sinun nyt etsivän sen ja lukevan ajatuksella. Siinä on kiteytettynä niin paljon ajatuksiani tästä elämästä, iloista, suruista ja kiitollisuudesta. Tuon kiitollisen mielen ja vahvan psyyken olen Sinulta äiti perinyt – ei mikään huono yhdistelmä, mutta sitäkin näköjään joskus testataan…

Soitellaan torstaina ja siihen saakka rakkaita, valoisia ajatuksia meiltä kaikilta rakkailtasi, Marja, sunnuntaityttösi


Ylistyslaulu elämälle

Tänään, kun auringon kuumat ja häikäilemättömät hyväilyt jälleen kerran ovat herättäneet eloon koko luomakunnan, ja maailma räjähtänyt täyteen luomisen rajua riemua, juuri tänään tahtoisin laulaa ylistyslaulun Sinulle, Elämä.

Tahtoisin laulaa lasinkirkkaan laulun, jonka sävel soisi kuulaana ja kauniina niin kuin mustarastaan huilu himmeässä kesäyössä. Tahtoisin laulaa yksinkertaisen laulun, jonka jokainen sana olisi tosi ja aito, niinkuin koivun tuoksu ensimmäisen kevätsateen jälkeen.

Tahtoisin laulaa näin: rakastan sinua, Elämä, rakastan sinua silloin, kun sinä annat, kun ruhtinaslahjojesi runsaus ryöppyää ylitseni, kun ilo, hellyys, ystävyys, ihmisen läheisyyden lämpö, lankeavat osakseni, ja sydämeni on kevyt ja onnellinen.

Mutta tahdon oppia rakastamaan sinua silloinkin, kun sinä otat, kun vaadit takaisin jonkun lahjoistasi, kun kiellät jotain keskeistä, jotain, jota ilman on autiota elää, tai pakotat minut hyväksymään kipeää tekevien jäähyväisten välttämättömyyden.

Sillä saaminen ja luopuminen, tuleminen ja lähteminen, alku ja loppu, kaikki ne kuuluvat sinun kuvaasi, Elämä, ja siksi tahdon tänään kiittää sinua kaikesta, itkusta ja naurusta, ilosta ja tuskasta, rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta, kukkimisesta ja kuihtumisen kivusta, sillä katoamisen ja kuolemankin varjon alla täyttää sydämeni riemuitseva kiitollisuus: olen saanut olla ihminen.

Raili Malmberg

28279367_10213425353886091_7834910860685


perjantai, 20. heinäkuu 2018

Empatiaa ja rakkautta

Empatiaa ja rakkautta


Nuori avustajani kertoi murehtineensa kuinka minulle käy jos silmilleni tapahtuu jotakin? Sydämessäni läikähti. Toki olen joskus miettinyt itsekin, miten elämäni jatkuisi ilman näkökykyä? Tällä hetkellä olen neliraajahalvaantunut, mykkä ja puolikuuro mutta mikään vajavaisuuteni ei ole estänyt minua elämästä täyttä elämää.

Olen taitavien avustajieni ja tarkan näköni yhteispelillä kehittynyt taulukommunikaatiossani niin pitkälle, että käyn avustajieni kanssa kouluttamassa joka vuosi puhevammaisten tulkkeja. Minulta on lähtenyt kirjaintauluja aina Etelä-Afrikkaa myöten. Luennoillani ympäri Suomea opetan tauluni käyttöä mm. sairaanhoitajille. Kun olen myymässä kirjojani, lapset kurkistelevat uteliaina tulkkausta vanhempiensa selän takaa ja oivaltavat heti puheeni.

Se, että joku asettuu omaan asemaani, miettii elämääni, siihen kuuluvia rajoituksia ja jopa mahdollisia uhkia – koskettaa. Empatiakyky on kaunista. Toisin kuin ehkä luullaan, ihmiset ovat hyvinkin empatiakykyisiä. Usein pitämäni luentojen jälkeen ihmiset tulevat silmin nähden liikuttuneina ja kuulemastaan positiivisesti ällistyneinä juttelemaan kanssani. Useimmiten jännitys purkautuu halauksina, yleensäkin tarpeena koskettaa. Parasta on nauru, se kun ihmiset uskaltavat laskea leikkiä kanssani ja purkaa omia ahdistuksiaan minulle.

Luulen, että tarvitaan joku ääritapaus, että ihmiset tajuavat olevansa empaattisia. Oman itsensä tunteminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Jos minun elämäntehtäväni on aukaista ihmisten silmiä oman itsensä ja tunteidensa äärelle, olen etuoikeutettu. Omien tunteidensa oivaltaminen ja varsinkin niiden hyväksyminen voidaan heittämällä hyväksyä maailman seitsemän ihmeen joukkoon, vaikkapa Colosseumin tilalle. Rakkauden, empatian, liikutuksen ja surunkin näyttäminen tuntuu vielä olevan jotenkin paikkaan ja aikaan sidottuja, etenkin miehillä. Itkeä voi muuallakin kuin haudan äärellä. Mikä on kauniimpaa kuin rakkauden näyttäminen?

Suuresti ihailemani taiteilija Samuli Edelmann sanoi hiljan haastattelussaan: ”Voi kun kaikki ihmiset vaan rakastaisivat toisiaan”. Tavoitan hänen ajatuksensa. Viha ja katkeruus, kateus ja kauna joutavat romukoppaan. Inhimillisyys ja rakkaus siirtävät vuoria kun niille annetaan turvallinen kasvualusta. Olen huono siteeraamaan Raamattua, mutta Rakkauden kaksoiskäsky on aina ajankohtainen: ”Kohtele lähimmäistäsi niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan”. Kohdatessani uusia ja uusia kuulijoita, tämä lause seuraa sydämeen tatuoituna luentojani. Uskaltakaa ihmiset tuntea ja elää. Rakkaus voittaa lopulta aina.

Marja <3

rakkaus.jpg