sunnuntai, 11. marraskuu 2018

Riitänkö? part 2

En ole viikkoon edistynyt juurikaan kirjani tekemisessä. Olen ajatellut. En tunnusta laiskotelleeni, sillä ajattelutyö on tuottanut tulosta: olen raamittanut pienesti valintojani. Tämänhetkisen maailman syke meinaa sumentaa selkeän ajatukseni siitä, miten aion elämäni elää tuntematta joka hetki huonoa omaatuntoa valinnoistani.

Kun eräs minulle tärkeä ihminen kertoi ahdistuvansa globaaleista asioista, jäin pohtimaan omaa elämääni. Joka puolelta kuulee ilmastonmuutoksesta, sotien aiheuttamista kansojen vaelluksista, kansantautien levittäytymisestä, suurvaltojen ydinkärkipeloitteluista jne.. Kieltämättä herkkä sisimpäni jää useinkin tilaan, jossa omatunto huutelee perääni: "Tarttisko tehdä jotain"?

Minullakin on tämä yksi elämä, josta aion nauttia. Suhteessa ilmastonmuutokseen päätin jatkaa omaa linjaani, jota olen jo vuosia varioiden noudattanut. Tässä joitakin yksinkertaisia asioita joita elämässäni noudatan. Ne eivät totisesti tätä maapalloa pelasta, mutta yksin tehden olen päättänyt, että tämä on minun tapani jota itse muuntelen tilanteideni ja elämäni muuttuessa. Olenpahan ainakin jotain yrittänyt, enkä suostu siihen, että joku yrittää tehdä minulle huonon omantunnon oman elämäni valinnoista!

- Mietin kuumeisesti suhdettani muoviin: en pysty mitenkään elämään ilman muovisia tuotteita (siis täysin) mutta yritän enenevästi vähentää muovin käyttöä ja ainakin kierrättää sitä muovia, joka on jo kodissani.

- Olen tietoisesti lisännyt kasvisruokien syömistä, mutta kokonaan en vegetaristiksi aio muuttua. Teen osani tässäkin asiassa, mutta mikään totaalisysteemi ei minulle sovi.

- Energiankulutuksesta olen jo vuosia noudattanut monia itselleni luontaisesti sopivia asioita: lämmitän puulla, yritän hyödyntää ns. säästösähköä aina kun se on mahdollista (keskitän pyykin- ja astianpesukoneen säästösähköaikoihin, yritän käyttää muutakin sähköä säästeliäästi,juoksevaa vettä en tuhlaa mihinkään johon en sitä tarvitse jne.). En pysty luopumaan autosta, sitten en pääsisi kulkemaan oikein missään. Tällä hetkellä minulla on vielä dieselauto, mutta koska se on suurempi saastuttaja, vaihdan sen seuraavaksi bensa-auton.Koska kyse on rahasta, en pysty mitään hybridiautoja hankkimaan. Se on vaan karu totuus minun kohdallani.

- Monissa valinnoissa on kyse rahasta tai sen puutteesta. Siksi minua joskus ahdistaa, että miksi juuri ne asiat on tehty kalliiksi, joilla voisi oleellisesti vaikuttaa tämän maapallon hyvinvointiin?

- Koko asia on niin suuri, että pienen ihmisen pää menee hyvinkin äkkiä sekaisin, kun näitä liikaa pyörittää..

- Tiedän kymmeniä kohteita mihin haluaisin esim. lahjoittaa hyväntekeväisyysrahoja, mutta taas tulee vastaan valinta.. joka keräykseen en todellakaan osallistu ja en aio siitä huonoa omatuntoa kokea!

Huomaan jo tässä kun kirjoitan, että unohdin puolet asioista, joista halusin kirjoittaa. Se kertoo jotain asian suuruudesta ja päätinkin toissayönä, että lakkaan tämän asioiden päässäni pyörittämisen, koska en pysty tekemään enempää kuin sen, että järki pysyy kasassa...

Moni ihminen tekee parhaansa tämän maapallon suojelemiseksi, mutta huomattavassa asemassa ovat tietysti valtioiden päämiehet. Heidän valintaansa meidän tulisi kiinnittää suurta huomiota. Joka maassa tämä ei ole itsestäänselvää, joten demokraattinen Suomi on kyllä tässäkin asiassa etuoikeutetussa asemassa suhteessa moniin valtioihin.

En tunne riittäväni maailman pelastustalkoissa. Entä sinä?

vw8Hw8A.jpg

sunnuntai, 28. lokakuu 2018

Riitänkö?

Minä päätin kasvaa aikuiseksi. En ole ihan sinut vielä asian kanssa, mutta näitä asioita nyt opettelen:

- en pysty vastaamaan enää kaikkiin ihaniin sähköposteihin, mitä saan. Luen ne kaikki ja lähetän tuulen mukana ajatuksen voimalla lähettäjille kauneimmat kiitokseni.

- Mesenger-viestejä en enää edes avaa jos näen, että siellä on jotain muuta kuin työasiaa tai viesti tutulta ihmiseltä.

- en ole etsimässä edelleenkään deittiseuraa. Minua on turha lähestyä romanttisessa "iskumielessä". Yleensä poistan nämä tapaukset heti kaverilistalta.

- siivoan pian muutenkin kaverilistaani. Siitä älköön kukaan loukkaantuko: jos poisto aiheuttaa pahan mielen, kysy vaan uudestaan kaveriksi :)

- huomaan, että jatkuva ajan kanssa kilpajuoksu saa minut voimaan henkisesti pahoin. On pakko priorisoida asioita. Riittämättömyyden tunne on ahdistava.

- kirjoitan kolmatta kirjaani intohimolla. Kirjoitustyyli on minulle uusi ja haluan paneutua siihen kunnolla. Kirjoittaessani en kaipaa mitään keskeytyksiä. Blogini on toistaiseksi tauolla samasta syystä: keskityn kirjaan rientojeni lomassa.

- jos kirjani (Häivähdyksiä) jonakin päivänä napataan ulkomaan levitykseen, olen superonnellinen MUTTA : teille oman maan lukijoille uudenkin kirjani rakkaudella kirjoitan <3

- on niin valtavasti asioita mitä haluaisin ehtiä tehdä, mutta teen mieluummin hyvin ne asiat, joihin ryhdyn. Eli priimaa pukkaa :) :) :)

- opettelen sanomaan myös ei..sekin on haasteellista mutta henkisesti vapauttavaa: minulla on oltava aikaa rakkaimmilleni --> vain siten olen onnellinen!

Rajoja kiihkeästi etsivä Marja

Sanna-Lehto_PaperiT_uk_ewsHh.jpg

sunnuntai, 30. syyskuu 2018

Mitä torstaina 27.9.2018 tapahtui?

Musiikki on ollut aina osa elämääni. Minua ei kiinnosta siinä mielessä kenenkään musiikkimaku, että minun pitäisi sanoa pitäväni jostakin artistista tai yhtyeestä koska joku muukin tykkää. Musiikilliset valintani ovat hyvin henkilökohtaisia.

Kun hurahdan johonkin artistiin, siihen liittyy koko paketti: musiikki, lyriikat, persoona, taidot ja jokin tarina, joka koskettaa tuossa artistissa juuri minua. Minua ei kiinnosta pätkääkään ylimielisyys, "diivailu", rahastaminen ilman panostusta eikä niiden arvojen levittäminen menestyksen varjolla jotka sotivat omiani vastaan. En myöskään kovin helposti julista "inhoavani" jotain artistia, jota epäilen jonkun lähelläni oleva "fanittavan". Miksi tuottaisin mielipahaa? Musiikkiskaalani on lisäksi todella laaja - mutta keikkavalintoja pitää tehdä! Keikka- ja konserttiliput tietysti maksavat, mutta: en juo, en polta, joku ostaa kalliin vaatteen tai kausikortin lätkämatseihin, teatteriin whatever...  Näissä asioissa minun mielipiteeni on juuri yhtä oikea tai väärä kuin kenen tahansa. Makuasioista on edelleenkin täysin turha kiistellä. Upeaa, että tarjontaa löytyy laidasta laitaan!

Niin. Torstaina 27.9.20 olin buukannut epähuomiossa kolme Enkeliä aamuvuoroon! Yleensä heitä on yksi sekä aamu- että iltavuorossa. Nyt oli kuitenkin puheterapia-aamu ja se pidetään Keuruulla. Kolmas "vahinkoEnkeli" osui kuin nenä päähän: klo 12 (juuri terapian loppumisen jälkeen) alkaisi lipunmyynti suosikkini, brittiläisen poptähden Ed Sheeranin Suomen heinäkuiseen megakonserttiin, joka on osa "Divine" maailmankiertuetta. Olin jo vuosi sitten vuodattanut harmistuksen hikikarpaloita yrittäessäni etsiä Euroopasta sopivaa keikkakohdetta. Invalippujen puuttumattomuus romutti kuitenkin haaveeni.

Tein tarkan toimintasuunnitelman lippujen saamiseksi, sillä tiedossa oli, että tuurista riippuen joko saan tai en saa himoitsemiani lippuja.

Puheterapia meni täysin ohi, niin sähköinen oli tunnelma terapiahuoneessa: minä jännitin koko kehollani niin että koko pään seutu oli kireä kuin viulunkieli. Jakelin hermostuneena itsestään selviä ohjeita ja Enkelit olivat asemissa: alussa kolme heistä soitti puhelimella lippupalveluun ja yksi läppäri siinä ohessa

yritti saada netistä lippuja. 12:03 tärähti tyttäreni riemastunut viesti: "Sain liput"! Otsasuonet pullisteli, kun pyysin Enkeliä viestimään: "Miten onnistuit"? "Mä vaan menin nettiin ja näpytin liput"kuului vastaus.

JUST! Siinä kohtaa en olisi ehkä saanut Vuoden Äiti-palkintoa, sillä en ehtinyt tuntea kuin hiipivää epäuskoa: netti pyöritti vain samaa virttä: odota- olet jonossa.. Enkelit soittivat lakkaamatta lippupalveluun ilman tulosta..

12:15 sydän takoi hurjasti, sillä arvasin että kyse on enää minuuteista! Syysmyrskyn seassa välähti hetkellinen aurinko suoraan sivuikkunasta ja päätin uskoa ja toivoa loppuun asti. Näppärät Enkelini laittoivat soiton lomassa myös netin lipunvaraukset kännyköihin  taustalle päälle. 12.20 netti tärppäsi! Kädet vapisten Enkelit keskittyivät yksissä tuumin täyttämään tietoja ja maksamaan lippuja. Maksu oli vielä kesken, kun nettiin tuli tieto: Lipunmyynti on loppunut!! Vatsasta kouraisi... Maksu lähti, mutta ilmoitusta lipusta ei kuulunut...

Ilmoitus saapui aikanaan ja neljä rättiväsynyttä naista lähti hyvin hiljaiselle paluumatkalle. Hymyilin varmaan koko matkan: 60 000 lippua oli myyty loppuun 20 minuutissa :)

Ed Sheeran sai pikavauhtia uuden konsertin Suomeen jättikysynnän vuoksi. Liput tulevat huomenna 1.10. myyntiin. ONNEKSI ei tarvitse toistaa lipputhrilleriä!

Nyt luen vaan lehtiä, kiitollisin mielin:

http://Keikkajärjestäjän mukaan Sheeranin megashow Malmin lentokentällä myytiin loppuun ennätyksellisen nopeasti, kun liput tulivat myyntiin torstaina. Sheeran esiintyy myös ti 23. heinäkuuta järjestettävässä konsertissa, jonka liput tulevat myyntiin lokakuussa. Loppuunmyyty keikka on päivää myöhemmin keskiviikkona 24. heinäkuuta. Järjestäjä uumoilee, että tuplakonsertista voisi tulla jopa Suomen historian kaikkien aikojen suurin konserttitapahtuma. Järjestäjä odottaa, että toinenkin konsertti myydään loppuun ja kahden päivän aikana Sheeranin keikoilla käy 120 000 ihmistä. Fullsteam Agencyn promoottori Rauha Kyyrö on tyytyväinen lisäkonsertin varmistumiseen.

http://Torstaina myyntiin tulleen Divide-maailmankiertueen ensi kesän konserttien liput vietiin käsistä ympäri Eurooppaa, ja esimerkiksi Tanskan Odenseen eilen julkaistu lisäkonserttikin möi välittömästi loppuun. Kuuntele alta Sheeranin hittibiisi Shape of You.

https://www.youtube.com/watch?v=JGwWNGJdvx8

rumba_01_18_2017esseet_edsheeran-800x598







sunnuntai, 23. syyskuu 2018

Vahvuudet ympärilläni

Elämäni on onnekkaasti mutta myös kurinalaisesti työtä tehden edennyt siihen pisteeseen, että tarvitsen hyvin monenlaista osaamista ympärilleni. Olen vuosien saatossa kerännyt osin tietoisesti mutta myös tiedostamatta sellaisen tuki- ja turvaverkoston ympärilleni, että pystyn huoletta toteuttaa monenmoisia visioitani.

Minun aikani ei yksinkertaisesti enää riitä esimerkiksi keittiöhommien pyörittämiseen ja kauppalappujen kirjoitteluun. Delegoin suvereenisti suuntaviivat Enkeleilleni, joista jotkut ovat kuin gourmee`ravintolan kokkeja tai kondiittorimestareita. Myös floristitaidot ovat hallussa, joten juhlakattaus syntyy avustajiltani rauhoittavalla ammattitaidolla ilman, että itse istuisin vahtimassa projektin edistymistä. Sitä kutsutaan luottamiseksi.

Totta kai tiettyjen vieraiden saapumiseen liittyy traditioita, jotka vain minä tiedän, mutta silloin annan yleensä erikseen ohjeet. Lapseni ja isäni kuuluvat esimerkiksi tähän "kunniavieraiden" ryhmään, jolloin pienetkin yksityiskohdat ovat minulle merkityksellisiä. Kaikilla meillä on tiettyjä tapoja jotka juontavat juurensa jostain merkityksellisestä elämämme varrelta.

Enkelirinkini on nykyisellään niin laaja, että yritän mahdollisimman hyvin hyödyntää kunkin vahvuuksia.

Kohta singahdan taas luennolle: runko on tarkastettu esiintyvän ryhmän kanssa, olen meikattu ja hiuksetkin odottavat viimeistelyä. Automatkat hoidetaan fiilispohjalta. Luentopaikalla olemme aina ajoissa, jotta tekniikat, ynnä muut somistukset ehditään tarkistaa luennon sujuvuuden takaamiseksi.

Tietokonenörttiyttäkin aina joku omaa tarpeeksi. Nyt on väistämättä edessä koneeni tietojen siirto uudelle koneelle ja uuden kursoriohjelman sisäänajo. Se tehdään omin voimin kun aika antaa myöten.

Enkelirinkini on täydentynyt vuosien saatossa puutarhan osalta hortonomisuuntaan, visualisoivia ja valokuvauksen puoliammattilaisia ja viestinnän osaajia on lennähtänyt parveeni. Uskomatonta mutta totta: metsästystaitoakin löytyy, joka taas palvelee yllättävää teknistä osaamista, josta on hyötyä kodin ylläpidossa. Stylistia ja sisustussuunnittelijaa ei tarvitse lähteä kyliltä huutelemaan.

Yksi Enkeli tekee juuri ompelutöitä ja mikä parasta, mitä ei vielä osata - se opetellaan sisulla, sydämellä ja maalaisjärjellä.

Siispä saan keskittyä uuteen kirjaani, luentojen tekemiseen, blogien väsäämisiin, suunnittelu- ja delegointihommiin, somepäivityksiin, sähköpostiliikenteeseen, pomohommiin, jumppiin, puheterapiaan, ja niin edelleen.

Jos sitten päätän, että uusi kirja ei tyydytä.. YLLÄTYS! Minulta löytyy myös Enkeli joka osaa ajaa traktorilla sen tuusan nuuskaksi :)

Hyvin kaikki Marjalandiassa <3xlarge-20100506-9363735_1450DD726.jpg

 

 

 

sunnuntai, 16. syyskuu 2018

Kirjallisia kuulumisia

Hellurei!

Olen jotensakin paineistunut viime aikojen tihenevistä kysymyksistä: "Koska seuraava kirja ilmestyy"? Minä en todellakaan tiedä...

Yritin taas liikaa kesällä - kirja ei minulta synny ilman perusteellista, syvälle lonkeronsa kaivavaa suunnittelua. Jäsennän kirjan ja sanottavani ensin päässäni - pääosin öisin. Jos punainen lanka ei ole kyllin laadukas - en edes halua kirjoittaa. Pettymyksen tuottaminen lukijoilleni on minulle niin suuri peikko, että mitään kuraa en lähde tarjoilemaan. Pettäisin samalla itseni.

Kirjailijana haluan myös kehittää itseäni. Siksi Häivähdyksiä ja Sydämeen tatuoitu olivat täysin erilaiset rakenteeltaan, joskin samaa aihepiiriä sivuttiin molemmissa voimakkaasti.

Nyt haluan taas uudistua ja laajentua kirjailijana. Tahdon kokeilla fiktiivistä kerrontaa! Kyllä - olen aloittanut.. Vaikeaa ja haasteellista se tulee olemaan, mutta perinjuurin mielenkiintoista. Jos en ole tuotokseeni sitten aikanaan tyytyväinen - no can do.. (ei voi mitään).

Häivähdyksiä on nyt käännetty sekä ruotsiksi että englanniksi (harkitsen myös venäjää). Olen ottanut paljon kontakteja Ruotsiin ja Englantiin etsintöjäni auttaa englanninkielisen käännöksen tehnyt Caroline Kamppila.

Tarvitaan vain se yksi kustantaja joka uskoo minuun ja haluaa viedä sanomaani eteenpäin. En kuitenkaan ota siitä stressiä, sillä niin tapahtuu, kuin tarkoitus on!

"Pakko" ei ole minun juttuni - se on niin testattu! Lisäksi kirjoittamista hajoittaa joskus yksi veikeä juttu.. Sitä kutsutaan ELÄMÄksi :)

Syyshalauksin, Marja

syksy.jpg