Vietin eilen taas yhden ikimuistoisen syntymäpäiväni kesän näyttäytyessä kaikessa kauneudessaan. Istuessani terassilla auringon lämmössä mietin vanhempiani. Olen heille äärettömän kiitollinen, että sain elää niin tapahtumarikkaan, turvallisen ja elämänmyönteisen lapsuuden ja nuoruuden.
Tulin miettineeksi myös asioita toiselta kannalta. Vanhemmiltani olen perinyt niin paljon hyviä asioita, joita ei aina tule edes ajatelleeksi: olen saanut rautaisen terveyden geenit, joista onneksi ymmärrän olla joka päivä kiitollinen. Vanhemmiltani olen saanut ilon, huumorintajun ja periksiantamattomuuden lahjat, joilla tänäkin päivänä locked-in tilassani porskutan iloisesti eteenpäin unelmiani kohti <3
Isäni yllätti meidät lapset vanhoilla päivillään ja antoi vihdoin julkaistavaksi jotain itsestään. Silloin tajusin vasta lopullisesti tämänkin geeniperimän, joka juontaa lonkeronsa ties kuinka syvälle molempien vanhempieni sukujuuriin. Monenlainen taiteellisuus on kulkenut jo sukupolvia vanhempieni suvuissa. Julkaisen tässä nyt pari isäni kirjoittamaa runoa. Niitä lukiessa voi arvailla miksi rakastan runoja, miksi minusta tuli kirjailija, miksi veljeni runoilee ja esikoiseni uskomaton verbaalinen lahjakkuus on jo puhjennut teksteinä kukkaan!
Iloa ja mielenrauhaa meille kaikille <3 Marja ja isä Jorma Korhonen
Auttaen, ohjaten, kaikki tarpeemme huomaten.
Aamusta iltaan kulkien, pihapiirinkin huomaansa sulkien.
Askeleet äidin joskus on hiljaiset,
ajatuksissas muista ain askeleet Äidin!
Kommentit